Tuleeko kesä Suomeen koskaan?

kevään sää

Mediassa puhuttaa, onko Suomen pitkään jatkunut kevät seurausta ilmastonmuutoksesta. Ilmastonmuutoksesta on kohuttu jo useampia vuosia. Fossiiliset polttoaineet, tehtaiden päästöt sekä muut saasteet nakertavat elintärkeää otsonikerrostamme, joka suojaa maapalloamme liialliselta UV-säteilyltä. Muutoksia on jo havaittavissa varsinkin jäätiköillä, sillä jään määrä on uhkaavasti vähentynyt.

Tämän hetkisen kylmät ilmat sekä jopa lumisateet toukokuussa saavat pohtimaan, onko ilmastonmuutos jo tulossa? Ja vaikuttaako se näin paljon myös Suomessa? Ja miten tämä kaikki vaikuttaa luontoon?

Ilmaston viilenemisiä ja lämpenemisiä on tapahtunut historian löydöksien mukaan lähes aina, joten näin pienellä aikavälillä ilmastonmuutosta ei voi tarkastella vaan asiaa tulisi tarkastella kymmenien ja jopa satojen vuosien sykleissä.

Tämä kevät on kuitenkin mennyt erityisen pitkälle ja sitä mieltä on myös meteorologi Pekka Pouta, joka ei uutislähetyksessä voinut muuta kuin nauraa Suomen säille. Se, miten pitkään jatkunut kylmä ilma tulee vaikuttamaan luontoon sekä muun muassa sen tarjoamiin marjasatoihin, viljelyyn sekä muihin seikkoihin, jää nähtäväksi. Usein myöskään liian lämmin ja aikainen kevään aloitus ei ole otollinen esimerkiksi perunaviljelmille taikka muille maatalous viljelmille.

Olemme kuitenkin jo huomanneet, että puusto ei viherrä aivan samalla tavalla kuin edellisinä keväinä. Tästä huolimatta kuitenkin linnut ovat jo saapuneet talvilomaltaan takaisin kotosuomeen. On tainnut kyllä heillekin olla melkoinen shokki, kun Suomessa ilmat ovat yhä viileät eivätkä niin lämpimät, joihin he ovat ehkä aiemmin tottuneet.

Nähtäväksi jää enteileekö kylmä kevät lämpimämpää ilmaa sydänkesällä ja jatkuuko intiaanikesä pitkälle syksyyn. Toivottavasti näin, sillä suomalaiset suorastaan rakastavat kesää ja odottavat sitä kovasti pitkän, synkän ja kylmän talven jälkeen. Rakkaus kesään on huomattavissa myös siitä, että kesäisin suomalaiset tulevat ulos kodeistaan, käyvät piknikeillä, viettävät aikaa mökeillään, uivat mahtavissa Suomen järvissä, marjastavat sekä muutenkin nauttivat Suomen upeasta luonnosta.

Kevään saapuminen

kevät

Suomen luonto on taas pikkuhiljaa heräilemässä pitkän ja kylmän talven jälkeen ja on taas aika päästä havannoimaan luonnon uskomattomia ihmeitä. Tarkkaavainen luonnossa liikkuja voi nähdä monia upeita asioita kunhan vain pitää silmänsä auki ja kulkee varoen. Esmerkiksi ensimmäiset kyy havainnot on jo tehty tältä keväältä ja tarkkaavaisimmat ovat myös bonganneet siilin sekä seitsenpistepirkon.

Kyyt ovat aikaistaneet kevätheräämistään vuosi vuodelta ja nykyisin niitä voikin nähdä jo ennen maaliskuun puoliväliä. Johtuuko tämä sitten ilmastonlämpenemisestä, kuka tietää? Harva myöskään tietää sitä että ensimmäisenä heräilevät ovat koiraita, sillä niiden täytyy kypsytellä ja lkämmitellä sukusolujaan rauhassa ja hyvissä ajoin ennen naaraiden heräämistä.

Innokas luontoharrastaja tietää todellakin kevään saapuneen siinä vaiheessa, kun mustarastas virittelee äänensä kuuluville. Mustarastaan laulu kuulostaa suorastaan huumaavalle pitkän, kylmän ja hiljaisen talven jälkeen ja saakin suorastaan kylmät väreet aikaiseksi.

Luonnossa kevät näkyy ja tuoksuu myös sulaneina vesistöinä, maan ja mullan tuoksuna sekä upeana sirityksenä joka suorastaan täyttää ilman. Lintujen muuton ja lumen sulamisen myötä alkavat myös ensimmäiset kukat aloitella kasvuaan ja iloiset pienet leskenlehdet tai valko-ja sinivuokot nostavatkin pieniä päitään kohti ihanasti lämmittävää aurinkoa.

Keväisin tuntuu muutenkin kuin värit ja tuoksut olisivat voimakkaampia ja huumaavampia kuín muina vuodenaikoina. Osittain saattaa tuntua tältä koska talvella suomessa ei ole juurikaan värejä tai tuoksuja ja tämänkaltaisen ajanjakson jälkeen kevään väri-ja tuoksumaailma suorastaan iskevät kasvoille. Tämä on kuitenkin positiivinen asia ja kertoo meille että uusi kasvukausi ja vuodenaika on alkamassa.

Sienimetsällä

mustatorvisieni

Suomen luonto on monipuolinen ja täynnä mitä uepampia kulinaarisia herkkuja. Siksi sinne kannattaakin suunnata ja hyödyntää sen upeat antimet. Kaiken lisäksi Suomen luonnossa on lähes jokaisena vuodenaikana tarjolla jotakin josta nauttia. Tässä blogikirjoituksessa käsittelemme kuitenkin sieniä ja niiden uskomatonta maailmaa.

Suomen metsät ovat ihanteellinen kasvupaikka maukkaille sienille ja siksi niitä onkin tarjolla todella runsaasti. Vaikka ei olisikaan mikään sienien eritystuntija, voi silti helposti opetella edes muutaman turvallisen lajikkeen joita poimia. Tälläisia sienilajikkeita ovat esimerkiksi Kanttarelli, Mustatorvisieni ja Herkkutatti. Näiden sienien kanssa ei voi mennä vikaan.

Jos sienien tunnistaminen on vielä hiukkasen hakusessa, on parempi että keskittyy vain muutamiin ja jättää muut suosiolla muille sienestäjille. Paras tapa kuitenkin oppia tuntemaan sieniä on lähteä jonkun kokeneen sienestäjän matkaan ja tarkkailla sekä kysellä mahdollisimman paljon. Toki on hyvä tutustua ennakolta kirjallisuuteen tai nettien sienistä kertoviin sivustoihin, mutta helpoin tapa oppia on kulkea mukana ja nähdä sienet luonnossa.

kanttarelli

Kanttarelli, eli toiselta nimeltää Keltavahvero on ehkä kaikkein tunnetuin Suomen sienilajikkeista. Se on kirkkaankeltainen sieni, joka piileskelee usein syksyn lehtien seassa. Yleisesti sitä tapaa koivikoissa ja niiden reunamilla olevassa heinikossa. Ne kasvavat ryhmissä ja monesti ne ovatkin aivan polun vieressä isona ryppäänä. Kanttarelli kasvaa myös vuodesta toiseen samoilla paikoilla, eli kerran hyvä sienipaikan löydettyään sinne kannattaa suunnistaa toisenkin kerran. Poiminta-aika ajoittuu välille heinä-lokakuu. Kanttarellin maku on miellyttävä, ollen samaan aikaan todella maukas, mutta pehmeän makuinen.

herkkutatti

Mustatorvisieni, on kanttarellien sukulainen ja toinen hyvin helposti tunnistettava ja maukas sienilajike. Kuten kanttarellikaan, ei mustatorvisienikään tarvitse erillistä esikäsittelyä, vaan on valmis heti syötäväksi. Sen väritys on tummanruskea, mutta kastuessaan se on lähempänä mustaa. Mustatorvisieni kasvaa lehtojen ja kangasmetsien reunamilla suurina kasvustoina. Poiminta-aika ajoittuu välille elo-lokakuu. Mustatorvisienessä on vahva maku ja usein sitä käytetäänkin kuivattuna ja murennettuna ruokien maustamiseen.

Herkkutatti, on tunnettu ja Euroopassa erittäin suosittu ruokasieni, jonka tunnistaminen on helppoa. Se on suurikokoinen ja tanakka. Herkkutatin jalka on usein paksu ja valkea, hattu taasvaaleanruskea. Herkkutattia tavataan metsissä, joissa sen ympärillä ei ole liikaa aluskasvillisuutta, se kuitenkin viihtyy yleensä puiden lähistöllä, koska se elää symbioosissa niiden kanssa. Se on maultaa miedon pähkinäinen ja sen malto on kiinteä.Sen satokausi ajoittuu yleensä heinä-elokuulle, mutta joskus herkkutatteja on tavattu jo myös kesäkuun puolella. Näistä kolmesta sienilajikkeesta herkkutatti työllistää eniten ihmisiä, sillä sen kansainväliset markkinat ovat todella suuret.

sieniä

 

 

 

 

 

 

 

Suomen luonnon monipuolinen tarjonta

kataja

Tänään käsittelemme Suomen luonnon uskomattoman monipuolista tarjontaa. Esimerkiksi Suomen luonnossa kasvavat lääkekasvit, joita ennen muinoin käytettiin todella paljon, on aihe josta on hyvä edelleen puhua. Yleisesti ottaen kasveilla parantamisessa käytetettiin mielummin tuoretta, kuin kuivattua kasvia, mutta totta kai talviaikana jouduttiin myös turvautumaan kuivattujen lääkeyrttien apuun. Oli yleistä valmistaa niistä väkevää teetä sisäisesti, tai vaihtoehtoisesti salvaa, jota käytettiin ulkoisesti. Kasveista saatettiin myös tehdä hauteita tai haavataitoksia ja monien vaikutusta tehostettiin kuumassa saunassa.

Seuraavassa luetellaan muutamia nykyään yleisiä kasveja, joilla harva tietää olevan lääkinnällisiä vaikutuksia.

Ahomansikka, auttaa kihtiin ja yleensä siitä valmistettiinkin teetä. Ahomansikka toimi myös nykyisten laksatiivien edeltäjänä ja yllättäävää, myös silmätulehduksiin.

Apila, käytettiin hoitokeinona niin peräpukamiin, keuhkoputkikatarriin kuin vatsakatarriinkin.

Haapa, Auttoi reumatismiin, veren puhdistamiseen ja myös kotieläinten hoidossa se oli aikoinaan tunnettu matokuuri hevosille.

Kanerva, lisäsi maidonnousua rintoihin uudella äidillä ja auttoi myös munuis-ja virtsatietulehduksiin.

Kauraa käytettiin hoitamaan keuhkotautia, sekä paiseiden hoidossa.

Tässä on vain todella minimaalinen esittely Suomen luonnossa kasvavista lääkekasveista, joilla ennen hoidettiin lukuisia erilaisia sairauksia ja vaivoja. Tämä kertoo sen kuinka monimuotoinen Suomen luonto on ja miten meidän tulisi edelleen nyky päivänäkin osata arvostaa sen suomia antimia ja myös muistaa suojella sen haavoittuvuutta. Suomalainen luonto on oikea aarreaitta, josta löytyy kaikkea lääkekasveista, upeisiin visuaalisiin elämyksiin ja yksi Suomen luontolehti sivuston tarkoitus onkin lisätä ihmisten tietoisuutta tästä kaikesta.

Vaikka kasvukausi Suomessa onkin todella lyhyt verrattuna moniin muihin maihin, on suorastaan uskomatonta kuinka runsaasti se voi tarjota niinkin lyhyessä ajassa erilaisia antimia, jos vaan tietää mitä etsiä, sillä apua löytyy lähes jokaiseen vaivaan.

Entäpä sitten luonnosta saatavat ruoka aineet, joista moni onkin jo meille monelle tuttu. Suomen luonnon todella ihana marja, sieni ja yrtti valikoima, on todella harvinaislaatusien suuri jopa koko maailman mittapuulla. Kaiken lisäksi, johtuen neljästä erillisestä vuodenajastamme, maut ovat todella vahvoja ja selkeitä verrattuna lämpimissä maissa kasvaviin marjoihin yms.

 

Luonnon armoilla

ukkonen'

Luonto on kaunis ja osa meidän jokaisen suomalaisen sielunmaisemaa. Mutta luonto voi myös olla arvaamaton ja pahimmassa tapauksessa vaarallinen. Näin kävi kerran itselleni, kun ollessani eräretkellä, en osannut lukea tarpeeksi hyvin luonnon minulle antamia merkkejä ja varoituksia. Syy oli siis oikeastaan kokonaan minun ja tästä tapauksesta opinkin kallisarvoisen läksyn siitä, että luonnon antamiin merkkeihin tulee reagoida ajoissa ja myös ottaa ne vakavasti. Toisaalta taas jos haluaa kokea jotain unohtumatonta, kannattaa sittenkin luottaa omaan intuitioon!

Eräretkeni kohteeksi olin valinnut kauniin Neitvuoren Mikkelin Anttolassa. Päivä oli kuulas ja kaunis loppukesän päivä, jollaisista sitä vain haaveilee, talven pimeinä kuukausina. Tarkoituksenani oli kiivetä Neitvuorelle, syödä siellä eväät ja nauttia luonnon rauhasta, sekä kauneudesta ja mahdollisesti uida hetkinen kauniissa Puulavedessä. Alku reissusta sujuikin täysin suunnitelmien mukaan ja ilma oli kaunis, askel nousi ripeästi ja eväät maistuivat taivaallisille Neitvuoren jylhissä maisemissa. Loppuja eväitä reppuun pakatessani, kuulin ukkosen jyrähtelevän kaukana ja taivaalle kerääntyvän tummia ja uhkaavia pilviä. Aivan yhtäkkiä koko tunnelma oli muuttunut toiseksi. Äsken niin kauniina kimmeltänyt järvenselkä oli muuttunut tummaksi ja pelottavaksi ja vain minuutteja aiemmin auringossa hehkuneet männynrungot olivat menettäneet kauniin kultaisen hehkunsa ja tuijottivat minua uhkaavasti. Olin jo aiemmin kahvia siemaillessani, kuullut ja aistinut ukkosen saapumisen, mutta en ollut välittänyt siitä, koska olin luottanut että se kiertäisi Neitvuoren kaukaa. Nyt näytti siltä että se oli saapumassa juuri vuoren ja järven päälle, mikä tiesi todella kovaa ja hurjaa ukkosmyrskyä. Mietin kuumeisesti eri vaihtoehtoja ja tulin siihen tulokseen että kaikkein paras vaihtoehto oli etsiä pieni luola tai kivenkolo ja ahtautua sinne odottamaan, kunnes luonnonvoimat olisivat ohittaneet minut. Lapsuudestani muistin lähellä sijaitsevan Kummelin luolan ja päätin että se saisi kelvata suojakseni. Muistin onneksi hyvin missä luola sijaitsi ja juuri kun taivasta repivä ukkkosmyrsky saapui päälleni, ehdin sujauttaa itseni ja reppuni luolaan. Luolan kiviset seinät kumisivat, kun mahtavat luonnonvoimat pyyhkivät ylitseni ja kuulin kuinka kauempana metsässä puut ryskivät, tuulen riepotellessa niitä. Jostain kumman syystä, tunsin kuitenkin oloni luolassa turvalliseksi ja kuuntelin ja katselin myrskyä ennemminkin kiinnostuneena, kuin kauhistuneena. Taisin jopa torkahtaa hetkeksi ja herätessäni luonto oli kuin uudesti syntynyt. Kauniit vesipisarat kimmelsivcät kesäillan auringossa, kuin pienet kristallit ja lintujen konsertti oli alkanut uudelleen. Järvenselällä ui silkkiuikku pariskunta ja ilta auringon säteet heijastuivat pienestä aallokosta. Näky oli niin kaunis että en varmasti koskaan unohda sitä koko loppuelämäni aikana. Se sai minut jopa olemaan iloinen siitä, että en ollut ottanut luonnon minulle antamia varoituksia todesta, vaan olin päättänyt jäädä. Vaikka mahtava ukkosmyrsky pyyhkäisikin ylitseni tuolla eräretkellä, siitä taisi kuitenkin tulla elämäni ihanin ja ikimuistoisin metsäretki.

Myrskyn jälkeen

Suomen luonnonsuojelualueet!

luonnonsuojelualue

Suomessa on todella monipuolinen luonto ja sitä on jäljellä paljon, verrattuna moneen muuhun maailman maahan. Suomalaiset ovatkin kunnostautuneet jo paljon muita maita aiemmin luonnonsuojelussa ja esimerkiksi rantaviivojen tai muiden erilaisten kansallismaisemien säilyttämisessä. Usein on yleisempää että luontoa aletaan suojella vasta kun se on jo melkein kokonaan tuhottu, esimerkiksi rakentamalla tai saastuttamalla. Suomessa onneksi luonnonsuojelukulttuuri on ollut tässä mielessä jonkinverran aikaansa edellä. Suomella onkin yksittäisenä maana, suhteellisen paljon suojeltuja alueita. Suomen edelle tilastoissa kipuavat kuitenkin esimerkiksi Sveitsi, Slovakia, Puola, Iso-Britannia, Ranska, Yhdysvallat, Australia, Japani ja Ruotsi. Vielä siis olisi työtä tehtävänä, että Suomen sijoitus olisi parempi. Koko Euroopassa noin viidesosa pinta-alasta on suojeltuja alueita. Suomessa suojeltuja alueita on noin kymmenesosa pinta alasta. Alueita hoitaa poikkeuksetta Metsähallituksen luontopalvelut-yksikkö, jonka vastuulla on luontotyyppien, lajien ja kulttuuriperintökohteiden suojelu ja hoitaminen.

Luonnonsuojelun ideana on säilyttää ekosysteemi alkuperäisenä ja koskemattona, ilman ihmisen kädenjälkeä. Tähän on meillä Fennoskandiassa ollut vielä hyvin mahdollisuus, koska populaatio ja maiden pinta-alat ovat sallineet sen vielä helposti. Maissa joissa asumistiheys on suuri, luonnonsuojelu on myös luonnollisesti erittäin paljon haastavampaa toteuttaa. Suomella on yhteensä melkein 9000 erilaista luonnonsuojelualuetta, joissa osassa omistajana toimii Suomen valtio ja osassa omistajuus on yksityisellä pohjalla. Luonnonsuojelualue on yhteisnimike eri syistä suojelluille alueille. Tähän ryhmään kuuluvat mm. kansallispuistot, luonnonpuistot, soidensuojelualueet, lehtojen suojelualueet, vanhojen metsien suojelualueet, koskien suojelu, hylkeiden suojelualueet, lintuvesien suojelualueet, virkistysmetsät, retkeilyalueet sekä erämaa-alueet. Pelkästään suomen 37 kansallispuiston yhteispinta-ala on uskomattomat 9789km2, eli toisinsanoen 2,5% koko Suomen pinta-alasta. Luonnonsuojelualueiden käyttöä sääteleekin luonnonsuojelulaki.  Suomella on myös toimiva Natura 2000-alueiden säilytysjärjestelmä, jota säädellään valtioneuvoston asetuksella. Näille alueille on kuitenkin mahdollista hakea rajoitetusti esimerkiksi metsätalouden toimimislupaa. Välillä on mediassa ollutkin nähtävissä puolesta ja vastaan väittelyitä kiistellyn Natura 2000-ohjelman tiimoilta. Väittelyä ovat lähinnä käyneet maanomistajat ja ns.vihervasemmistolaiset sekä luonnonsuojelijat. Natura 2000-alueiden suojelu on kuitenkin tärkeää ja palvelus tuleville sukupolvillemme. Yleisesti ottaen luonnonsuojelualueilla rakennuksien, rakennelmien tai teiden rakentaminen on kielletty, poikkeus sääntöön tehdään vain ja ainoastaan jos esimerkiksi alueen hoito, tai muu vastaava toiminta vaatii vaikkapa tien rakentamista. Alueilla on myös tiukka lainsäädäntö siitä, että minkäänlaista kaivostoimintaa, maa-ja kallioperän vahingoittamista tai ojittamista ei ole sallittua näillä alueilla suorittaa. Alueilla on kuitenkin voimassa jokamiehen oikeus, joka sallii esimerkiksi marjojen, sienien tai muiden hyötykasvien keräämisen. Retkeillessä tai muuten kyseisillä alueilla liikkuessa, tulisi kuitenkin ottaa huomioon ettei puita tai maaperää saa vahingoittaa esimerkiksi repimällä oksia tai kaarnaa puista, leiritymällä ja tekemällä tulta ja häiritsemällä alueen eläin ja eliökantaa. Maailmassa ei ole enää paljon alueita jäljellä jossa koko ekosysteemi voi elää ja kasvaa rauhassa. Luonnonsuojelualueet ovat sellaisia alueita ja tarkoitettu pysymään sellaisina. Pidetään ne siis sellaisina!

tausta