Kevään saapuminen

kevät

Suomen luonto on taas pikkuhiljaa heräilemässä pitkän ja kylmän talven jälkeen ja on taas aika päästä havannoimaan luonnon uskomattomia ihmeitä. Tarkkaavainen luonnossa liikkuja voi nähdä monia upeita asioita kunhan vain pitää silmänsä auki ja kulkee varoen. Esmerkiksi ensimmäiset kyy havainnot on jo tehty tältä keväältä ja tarkkaavaisimmat ovat myös bonganneet siilin sekä seitsenpistepirkon.

Kyyt ovat aikaistaneet kevätheräämistään vuosi vuodelta ja nykyisin niitä voikin nähdä jo ennen maaliskuun puoliväliä. Johtuuko tämä sitten ilmastonlämpenemisestä, kuka tietää? Harva myöskään tietää sitä että ensimmäisenä heräilevät ovat koiraita, sillä niiden täytyy kypsytellä ja lkämmitellä sukusolujaan rauhassa ja hyvissä ajoin ennen naaraiden heräämistä.

Innokas luontoharrastaja tietää todellakin kevään saapuneen siinä vaiheessa, kun mustarastas virittelee äänensä kuuluville. Mustarastaan laulu kuulostaa suorastaan huumaavalle pitkän, kylmän ja hiljaisen talven jälkeen ja saakin suorastaan kylmät väreet aikaiseksi.

Luonnossa kevät näkyy ja tuoksuu myös sulaneina vesistöinä, maan ja mullan tuoksuna sekä upeana sirityksenä joka suorastaan täyttää ilman. Lintujen muuton ja lumen sulamisen myötä alkavat myös ensimmäiset kukat aloitella kasvuaan ja iloiset pienet leskenlehdet tai valko-ja sinivuokot nostavatkin pieniä päitään kohti ihanasti lämmittävää aurinkoa.

Keväisin tuntuu muutenkin kuin värit ja tuoksut olisivat voimakkaampia ja huumaavampia kuín muina vuodenaikoina. Osittain saattaa tuntua tältä koska talvella suomessa ei ole juurikaan värejä tai tuoksuja ja tämänkaltaisen ajanjakson jälkeen kevään väri-ja tuoksumaailma suorastaan iskevät kasvoille. Tämä on kuitenkin positiivinen asia ja kertoo meille että uusi kasvukausi ja vuodenaika on alkamassa.

Kurjenrahkan kansallispuisto

kurjenrahka

Kurjenrahka on Varsinais-Suomessa Turun, Auran, Maskun, Mynämäen, Nousiaisten, Pöytyän ja Ruskon kunnissa sijaitseva kansallispuisto.  Se on Varsinais-Suomen laajin ja monipuolisin suojeltu suoalue ja on perustettu vuonna 1998. Kurjenrahkalle on helppo poiketa puolen päivän taikka vaikka yön yli kestävälle retkelle, ja puistossa pääseekin vaikka rauhoittumaan kaupungin hälinästä, patikoimaan, hiihtämään ja bongaamaan lintuja. Kävijöitä Kurjenrahkassa oli vuonna 2014 yli 36 000 kappaletta. Metsäkasvillisuuden lisäksi täällä pääsee ihailemaan muun muuassa pallosaraa, metsäkortetta, korpikaislaa ja korpi- ja luhtakastikoita. Kosteammilta alueilta voi myös löytää kurjenjalkaa, terttualpia, rentukkaa ja raatetta.

Patikointimaasto Kurjenrahkassa on aivan erinomainen. Kansallispuistossa kulkevat merkityt reitit muodostavat alueen ulkopuolisen Kuhankuonon retkeilyreitistön kanssa yli 300 kilometrin mittaisen reittikokonaisuuden. Voit valita valmiiksi merkityistä reiteistä esimerkiksi lyhyen yhden kilometrin mittaisen luontopolun, kävellä jommankumman kansallispuiston kahdesta rengasreitistä tai tehdä 6 kilometrin mittaisen Savojärven tai Pukkipalon kierroksen. Vajosuon vaellus -niminen reitti taas on noin 30 kilometrin mittainen, ja kiertääkin koko kansallispuiston. Kuhankuonolle johtava reitti on jopa esteetön, eli siis sinne pääsee helposti myös lastenrattailla tai pyörätuolilla.

Miten Kurjenrahkaan pääsee kulkemaan?

Kurjenrahkan kansallispuisto sijaitsee noin 35 kilometriä Turun keskustasta pohjoiseen, maantie nro 204 (Turku-Yläne) länsipuolella. Kansallispuiston pääopastuspaikalle mentäessä käännytään Turku-Säkylä-tieltä länteen Kuhankuonontielle, joka johtaa Kurjenpesän pysäköintialueelle.

Kansallispuistoon pääsee myös julkisilla kulkuneuvoilla! Turun Kauppatorilta liikennöivät paikallisliikenteen linja-autot 21 ja 23 ajavat Tortinmäen päätepysäkille, josta on noin 6 kilometrin matka Kuhankuonolle kansallispuistossa. Lisäksi Turusta ja Säkylästä on myös Matkahuollon linja-autoyhteys Kurjenrahkalle. Jää pois kyydistä pikavuoron pysäkillä ’Kuhankuono’ ja kävele siitä noin 500 metrin matka Kurjenpesälle.

Mitä on hyvä huomioida Kurjenrahkalle lähdettäessä?

Suosittelemme samoilemaan reittejä vain valoisaan aikaan keväällä tai kesällä. Talvella tai pimeän tullen reiteiltä on helppo eksyä, sillä reittimerkit eivät hohda pimeässä. Matkaan on tietenkin hyvä ottaa mukaan perusvarusteet, kuten hyvät kengät, sateen kestävä takki, vesipullo, kompassi ja kartta. Tulen teko on sallittu vain sille merkityissä paikoissa. Vajosuon vaellus -reitillä on jätepiste roskille, ethän jätä jälkeesi roskia.

 

Sienimetsällä

mustatorvisieni

Suomen luonto on monipuolinen ja täynnä mitä uepampia kulinaarisia herkkuja. Siksi sinne kannattaakin suunnata ja hyödyntää sen upeat antimet. Kaiken lisäksi Suomen luonnossa on lähes jokaisena vuodenaikana tarjolla jotakin josta nauttia. Tässä blogikirjoituksessa käsittelemme kuitenkin sieniä ja niiden uskomatonta maailmaa.

Suomen metsät ovat ihanteellinen kasvupaikka maukkaille sienille ja siksi niitä onkin tarjolla todella runsaasti. Vaikka ei olisikaan mikään sienien eritystuntija, voi silti helposti opetella edes muutaman turvallisen lajikkeen joita poimia. Tälläisia sienilajikkeita ovat esimerkiksi Kanttarelli, Mustatorvisieni ja Herkkutatti. Näiden sienien kanssa ei voi mennä vikaan.

Jos sienien tunnistaminen on vielä hiukkasen hakusessa, on parempi että keskittyy vain muutamiin ja jättää muut suosiolla muille sienestäjille. Paras tapa kuitenkin oppia tuntemaan sieniä on lähteä jonkun kokeneen sienestäjän matkaan ja tarkkailla sekä kysellä mahdollisimman paljon. Toki on hyvä tutustua ennakolta kirjallisuuteen tai nettien sienistä kertoviin sivustoihin, mutta helpoin tapa oppia on kulkea mukana ja nähdä sienet luonnossa.

kanttarelli

Kanttarelli, eli toiselta nimeltää Keltavahvero on ehkä kaikkein tunnetuin Suomen sienilajikkeista. Se on kirkkaankeltainen sieni, joka piileskelee usein syksyn lehtien seassa. Yleisesti sitä tapaa koivikoissa ja niiden reunamilla olevassa heinikossa. Ne kasvavat ryhmissä ja monesti ne ovatkin aivan polun vieressä isona ryppäänä. Kanttarelli kasvaa myös vuodesta toiseen samoilla paikoilla, eli kerran hyvä sienipaikan löydettyään sinne kannattaa suunnistaa toisenkin kerran. Poiminta-aika ajoittuu välille heinä-lokakuu. Kanttarellin maku on miellyttävä, ollen samaan aikaan todella maukas, mutta pehmeän makuinen.

herkkutatti

Mustatorvisieni, on kanttarellien sukulainen ja toinen hyvin helposti tunnistettava ja maukas sienilajike. Kuten kanttarellikaan, ei mustatorvisienikään tarvitse erillistä esikäsittelyä, vaan on valmis heti syötäväksi. Sen väritys on tummanruskea, mutta kastuessaan se on lähempänä mustaa. Mustatorvisieni kasvaa lehtojen ja kangasmetsien reunamilla suurina kasvustoina. Poiminta-aika ajoittuu välille elo-lokakuu. Mustatorvisienessä on vahva maku ja usein sitä käytetäänkin kuivattuna ja murennettuna ruokien maustamiseen.

Herkkutatti, on tunnettu ja Euroopassa erittäin suosittu ruokasieni, jonka tunnistaminen on helppoa. Se on suurikokoinen ja tanakka. Herkkutatin jalka on usein paksu ja valkea, hattu taasvaaleanruskea. Herkkutattia tavataan metsissä, joissa sen ympärillä ei ole liikaa aluskasvillisuutta, se kuitenkin viihtyy yleensä puiden lähistöllä, koska se elää symbioosissa niiden kanssa. Se on maultaa miedon pähkinäinen ja sen malto on kiinteä.Sen satokausi ajoittuu yleensä heinä-elokuulle, mutta joskus herkkutatteja on tavattu jo myös kesäkuun puolella. Näistä kolmesta sienilajikkeesta herkkutatti työllistää eniten ihmisiä, sillä sen kansainväliset markkinat ovat todella suuret.

sieniä