Metsät ovat tärkeitä

Tämänkertaisessa suomenluontolehti.fi artikkelissamme haluamme paneutua metsien tärkeyteen ja niiden suojeluun. Kuten kaikki tiedämme, metsät ovat kotimaamme Suomen valtiolle iso taloudellinen hyöty, mutta on myös hyvä muistaa niiden tärkeys maapallon hyvinvoinnille. Maapallolla vallitseva ekosysteemi tarvitsee toimiakseen muun muassa kahta erittäin tärkeää tekijää, meriä sekä metsiä. Näissä molemmissa asuu suurin osa ympäristöllemme tärkeistä elinlajeista. Metsien hävittäminen on nykypäivänä todella iso ongelma, sillä niitä kaadetaan huomattavasti nopeammin kuin saisi. Tämä vaikuttaa vahvasti maapallolla vallitsevaan ekosysteemin. Erityisesti sademetsien kaataminen eteläisemmissä valtioissa on suuri ongelma ekosysteemille ja lisäksi niihin liittyy usein myös ihmisoikeuksien loukkaamista. Metsiä kaadetaan muun muassa paperiteollisuuteen tarvittavan materiaalin ja karjojen laidunmaiden vuoksi. Palmuöljy on myös yksi tekijä minkä takia metsissä on niin paljon hakkuualueita, tarkemmin kohdistettuna ne sijoittuvat enimmäkseen Malesian ja Indonesian sademetsin alueelle. Palmuöljyä hankittaessa samalla menehtyy useita orankien elinalueita jotka ovat näin ollen erittäin uhanalaisia sukupuutolle.

Onneksemme nykyään metsien suojelusta puhutaan yhä enemmän ja enemmän. Ihmiset ovat ymmärtäneet että osassa metsissä on niin paljon tärkeitä tiettyjä elinlajeja että ne on rahoitettu lailla. Tämä on erittäin hyvä edistysaskel maapallomme tulevaisuuden kannalta. Valitettavasti tähän ei ole kuitenkaan vieläkään paneuduttu tarpeeksi, sillä esimerkiksi kotosuomessamme on vielä paljon puutteita metsien suojelussa. Esimerkiksi Etelä-Suomessa on useita eri kohteita jotka pitäisi rauhoittaa kokonaan ja lisätä suojelualueiksi. Tilastollisesti Etelä-Suomessa on suojeltuja metsiä ainoastaan murto-osa. Suomessa metsiä kaadetaan enimmäkseen metsätalouden vuoksi, joka on valtiolle suurimpia taloudellisia hyötyjä. On kuitenkin hyvä muistaa, että samalla tuhoamme maapallon ekosysteemiä ja ajamme erilaisia yksittäisiä lajeja sukupuuton partaalle.

Miten metsiä voisi suojella paremmin? On ymmärrettävää että hakkuu alueita tehdään taloudellisien asioiden kantilta, mutta on useita erilaisia ratkaisuja miten se voitaisiin hoitaa paremmin. Esimerkiksi erilaisten sertifioiden noudattaminen, kulutuksen vähentäminen ja erilaisten vaihtoehtoisien hakkuutapojen käyttö edesauttaisi metsien säilymistä. Ekologit ovat arvioineet että jos metsistä suojeltaisiin noin 10 prosenttia, erilaisten lajien turvaaminen olisi lähes tyydyttävällä tasolla. Tällä hetkellä Suomi on tässä tavoitteessa noin puolivälissä eli 5 prosentissa, mutta suunta on onneksemme parempaan päin. Suojelualueita pitäisi määrällisesti kaksinkertaistaa jotta pääsemme ekologien arvioimaan tavoitteeseen. Hakkuumenetelmissä voitaisiin suosia mieluummin niin sanottua pehmeää hakkutapaa, eli hakkuualueet valittaisiin tarkemmin jolloin käytettäisiin vähemmän maanmuokkausta ja avohakkuuta. Lain määräämät pykälät edesauttavat myös metsien tulevaisuutta, esimerkiksi FSC sertifiointi pakottaa muun muassa metsänhoitajia säästämään vähintään viisi prosenttia heidän omistamistaan metsistä. Tämä ei kuitenkaan korvaa metsien suojelua, mutta FSC sertifiointi toimii hyvin täydentävänä tekijänä rauhoitettujen ja suojelualueiden kera. Sahatavaran, soijan, paperiteollisuuden ja palmuöljyn vuoksi kaadettavat metsät eivät kestä niiden aiheuttamia tuhoja. Meidän tulisi vähentää kulutusta huomattavasti jotta tulevaisuutemme olisi taattu.

Yksittäinen kuluttaja voi myös vaikuttaa metsien tulevaisuuteen. Mikäli satut omistamaan suvun tai omaa metsää, rauhoita se, tee hyvää luonnon ja ekosysteemin puolesta. Innofor niminen yritys antaa erilaisia neuvoja ja palveluita koskien luonnonmukaista metsänhoitoa. Vieraillessasi paikallisessa rautakaupassa, osta trooppisen puun sijasta kotimaista puuta, näin et tue laittomilta hakkuumailta tuotuja materiaaleja. Kotimainen puu on aina kaadettu lain määräämissä raameissa, mutta trooppinen puu tulee usein laittomilta sademetsien hakkuu alueilta ja niitä ostamalla voisi todeta että tuet laitonta toimintaa. Älä suosi palmuöljyä, sillä sitä hommataan laittomilta sademetsin hakkuu alueilta, kuten aiemmin artikkelissamme mainituissa Indonesiassa sekä Malesiassa. Palmuöljyä käytetään muun muassa Nesteellä tarjottavassa dieselissä ja useissa eri elintarvikkeissa. Muistathan että sademetsät ovat maapallomme hyvinvoinnille elintärkeä asia.

Tässä tämänkertainen artikkelimme, toivottavasti se herätti sinussa jonkinlaisia tunteita. Lisäyksenä vielä loppuun: Mikäli luulet lähellä olevan retkikohteen tai metsän tulevaisuuden näkymät huonoksi, voit ottaa yhteyttä erilaisiin luonnonsuojelujärjestöihin, kuten Luonto-Liittoon tai Suomen luonnonsuojeluliittoon.

Metsiemme jättiläinen

Karhu on eläin jonka varmasti jokainen tuntevat. Tämän petoeläinten kastissa Euroopan mitalla kookkaimman eläimen paikkaa pitävä mesikämmen on Suomen sekä myös Venäjän kansalliseläin. Lasten ensimmäinen kosketus karhuihin tulee osittain varmasti satukirjoista, joissa tämä saalistaja on usein metafora joko vaaralle tai pelastukselle, useimmiten jälkimmäiselle. Kolumnissani kerron yleispätevää ja hieman yksityiskohtaisempaakin tietoa tästä jalosta eläimestä, jakaen tärkeät ja merkittävät asiat omiin palstoihinsa.

 

Ulkonäöllisesti karhun tunnistaa aina karhuksi. Niiden turkin väri vaihtelee harmaasta, ruskeasta ja pikimustasta jopa lähes valkoiseen asti, joskin viimeiseksi mainittuja tavataan hyvin harvoin näillä leveysasteilla. Karhun pituus vaihtelee reilusta metristä aina kahteen ja puoleen metriin asti, paino taasen vaihtelee uroksista tai naaraista riippuen vajaasta sadasta kilogrammasta jopa kolmeensataan kiloon asti, suurimman Suomessa punnitun painaessa hivenen alle viisisataa kilogrammaa. Amerikkalaiset alalajit saattavat kuitenkin kasvaa tätäkin suuremmiksi, ja saavuttaa painossaan reilusti yli puolen tuhannen rajan, keskimääräisesti kookkaimmat yksilöt painavat tarkasti mitattuna jopa 650 kg. Karhulla on tunnistettavan muotoinen häntä sekä korvat ja kuono. Usein kömpelöhköiksi luultu karhu voi saavuttaa nopeimmillaan 60 km/h vauhdin, tehden siitä tällöin kokonsa puolesta hyvinkin nopean eläimen. Toinen uskomus on myös että mikäli karhu päättää ihmistä jahdata, on ihmisen kiivettävä puuhun. Tämä tieto on onneksi korjattu jo aikapäiviä sitten, sillä karhut kiipeävät puuhun erittäin vikkelästi, ja varmin tapa välttää karhun hyökkäystä onkin esittää kuollutta, mikäli karkuun ei pääse.

 

Karhu on maailmanlaajuisesti hyvin laajalle levinnyt laji, mutta sen tila on täysin vakaa ainoastaan Skandinaviassa, Pohjois-Amerikassa ja Keski-Aasiassa. Muualla laji on liiallisen metsästyksen takia uhanalaisempi. Laji on muun muassa kokonaan hävinnyt tai häviämässä Ranskasta, Brittein saarilta ja suurimmalta osin koko Keski-Euroopasta. Suomessa karhu on määritelty vakaasta tilastaan huolimatta silmällä pidettäväksi lajiksi, vaikkakin lukeutuu riistaeläimiin.

 

Karhun pääravintoon kuuluvat haaskat, hirvieläimet, marjat sekä kasvit. Mikäli karhu saalistaa itselleen ruokaa, se usein myös piilottaa haaskan, niin etteivät ulkopuoliset haaskansyöjät löydä sitä, kuten esimerkiksi hautaamalla saalinsa suohon tai kuljettamalla sen jopa puuhun.

 

Karhut nukkuvat talviunta pääsääntöisesti lokakuusta huhtikuuhun, lähinnä sen takia että suuri osa niiden saalistamista eläimistä joko myös nukkuvat talviunta tai ovat vaikeasti saalistettavissa, eikä karhun ruuansulatus ole niin tehokas että se pärjäisi pelkällä kasviravinnolla, sen normaalisti syömien haaskojen sijaan. Joissain tapauksissa myös nälkä saattaa herättää karhun talviunilta, jolloin sen on pakko poistua pesästään etsimään ruokaa. Karhuja ei myöskään saa metsästää talvella riistaksi, sillä talvehtiessaan ne eivät ulosta tai virtsaa ollenkaan, tehden näin ollen sen lihasta myrkyllistä koko talven ajaksi. Karhujen kiima-aika sijoittuu alkukesään. Naaraskarhu saattaa olla kantavana jopa 270 päivää, tehden sen kantoajasta yhden eläinmaailman pisimmästä. Kiima-aikaan karhut ovat myös pahiten vaaraksi ihmisille. On myös havaittu että uroskarhut tappavat nuoria pentuja, ilmeisesti sen takia jotta uros pääsisi levittämään paremmin omia geenejään.

 

Muinaissuomalaisille ja mytologisesti karhu on pyhä eläin; pelätty ja samanaikaisesti arvostettu. Kun entisaikaan karhuja on pyydetty, on tämän jälkeen pidetty peijaiset, eli juhlat karhun kunniaksi, joiden tarkoitus on ihmisten puolesta pyytää karhua palaamaan ihmisen ravinnoksi takaisin metsään. Vielä tänäkin päivänä on peijaisperinne voimissaan, lähinnä pohjoisessa Suomessa. Kiertoilmauksia ja nimityksiä karhulle on useita, ja niistä tunnetuimmat ovat aikaisemmin mainittu mesikämmen, otso, metsän kuningas sekä kontio. Myös itse karhu on toiminut alun perin nimityksenä tarkoittamaan sen turkkia, myöhemmin kuitenkin vakiintuen lajin nimeksi. Muinaissuomalaiset kavahtivat karhun oikeaa nimeä sen pelossa, että mikäli nimen lausuu, tulee karhu heidän luokseen. Tämän takia kiertoilmauksia ja -nimityksiä on keksitty kautta aikain. Nimityksenä karhu on perujaan sanasta mehiläissusi.

Joutsenet

Joutsenet, tämä upea eläin jota tavataan myös usein meillä Suomessa. Niiden tunnusmerkkinä toimii pitkähkö kaula ja yleisesti ottaen valkoinen höyhenkerros. Joutsenet ovat hanhille sukua ja niitä on kuusi erilaista lajia. Aiemmin joutsenia oli seitsemän lajia, mutta valitettavasti uudenseelanninjoutsen on kuollut sukupuuttoon. Uudenseelanninjoutsen oli Mustajoutsenen alalaji. Joutsenet eivät ole yksineläjiä, sillä ne solmivat ikuisesti kestävän parisuhteen kumppaninsa kanssa. Suomenluontolehti.fi haluaakin nyt esitellä pääpiirteittäin kaikki kuusi upeaa joutsenlajia: Mustajoutsen, Laulujoutsen, Pikkujoutsen, Trumpettijoutsen, Mustakaulajoutsen ja Kyhmyjoutsen.

Mustajoutsen (Cygnys atratus) on joutsenlaji joka juontaa juurensa hieman kauempaa, nimittäin Uuden-Seelannin ja Australian seudulta. Sitä voidaan tavata myös Euroopassa. Toisinkuin tuntemamme joutsenet suomessa, Mustajoutsen on nimensä mukaisesti tumman värinen, sillä sen höyhenpeitto on melkein kokonaan musta lukuun ottamatta valkoisia siipisulkia. Kooltaan täysikasvuiset mustajoutsenet voivat kasvaa jopa 140 senttiä pitkiksi ja siipien väli jopa kaksi metriseksi. Tarina kertoo että mustajoutsen on perinyt mustan värinsä suojelutarkoituksessa varikselta, maastoutuen paremmin kotkien hyökkäyksiltä.

Laulujoutsen (Cygnus cygnus) on iso valkea joutsenlaji jota tavataan myös meillä Suomessa. Täysikasvuinen laulujoutsen voi kasvaa jopa 160 senttiä pitkäksi ja siipien väli jopa yli 230 senttimetriseksi. Lajia esiintyy pääpiirteittäin Euroopan ja Aasian pohjois-osissa ja talven tienoilla se vetäytyy hieman etelämmäksi etsien sulaa vettä. 1900-luvun tienoilla laji koki vakavia uhkia etenkin Ruotsissa ja Suomessa, sillä niiden metsästyksen vuoksi se meinasi kuolla sukupuuttoon. Laji kuitenkin saatiin rahoitettua ennen 1900-luvun puoliväliä ja kanta kasvoi takaisin elinvoimaiseksi. Laulujoutsenta tavataan myös kulttuurisessa tarkoituksessa, sillä esimerkiksi meillä kotosuomessa se on esiintynyt Kalevalassa ja maalauksessa nimeltä Lemminkäisen äiti. Tämän lisäksi laulujoutsen on kotimaamme kansallislintu.

Pikkujoutsen (Cygnus columbianus) on pohjoisalueilla esiintyvä pienehkö joutsenlaji. Täysikasvuinen pikkujoutsen voi kasvaa noin 130 senttiä pitkäksi, siipien kärkiväli on maksimissaan noin 195 senttiä. Laulujoutseneen verrattuna pikkujoutsenen turvassa on enemmän mustaa ja kaula on lyhyempi. Se solmii elinikäisen parisuhteen kahden ja kolmen ikävuoden välissä viettäen loppuelämänsä kumppaninsa kanssa.

Trumpettijoutsen (Cygnus buccinator) elää lähes täysin saman lailla kuin laulujoutsen. Se on yksi maailman isoimmista vesilinnuista, uroksen kasvaessa täysimittaiseksi se voi olla jopa yli 150 senttiä pitkä ja siipien kärkiväli huimat 2,5 metriä. Väriltään se on valkoinen ja turpa kokonaan musta. Tätä joutsenlajia esiintyy Pohjois-Amerikassa ja yksilöitä on viimeisten tietojen mukaan olemassa lähemmäs 20 000 yksilöä. Myös trumpettijoutsen on ollut lähellä kuolla sukupuuttoon, sillä 1930-luvun alussa kanta oli vain noin 70 yksilön verran.

Mustakaulajoutsen (Cygnus melancoryphus) on nimensä mukaisesti mustakaulainen joutsenlaji, muuten väriltään valkoinen. Lajia esiintyy Etelä-Amerikassa ja se on alueensa ainoa joutsenlaji. Mustakaulajoutsenta voi tavata usein puistojen yleisilmeen kasvattajana sillä se on kaunis lintu. Täysikasvuisena se on noin 1,1 metriä pitkä ja siipien kärkiväli noin 170 senttiä.

 

 

Kyhmyjoutsen (Cygnus olor) on iso joutsenlaji, sen pää ulottuu jopa 1,2 metrin korkeuteen seisoma-asennossa. Alkuperäisesti kyhmyjoutsen on kasvattanut juuriaan Länsi-Aasian erilaisissa arovesistöissä, se on ajan saatossa kuitenkin levinnyt myös Eurooppaan. Laji on erittäin selviytymiskykyinen, sillä Euroopasta on löydetty fossiileja joiden mukaan kyhmyjoutsen eli koko jääkauden jälkeisen ajan jopa yli 10 000 vuoden ajan. Täysikasvuinen kyhmyjoutsen on melko iso, se voi kasvaa jopa 160 senttiä pitkäksi ja siipien väli lähes 2,5 metrin pituiseksi. Painoa tälle lentävälle suurlinnulle voi kertyä jopa yli 15 kiloa. Tarinan mukaan kyhmyjoutsen laulaa sulosointuja juuri ennen kuolemaansa, joka on kulttuurisessa mielessä saanut nimen joutsenlaulu.

Eläinsuojelu Suomessa

Eläinsuojelu on pähkinänkuoressa sitä kun eläinten hyvinvointia ja hyvää kohtelua edistetään suojelemalla niitä kivulta ja kärsimykseltä sekä ehkäisemällä niiden sukupuuttoa ja turvaamalla eläinten elinkaaren sekä tulevaisuuden. Eläinsuojelulle on olemassa myös oma laki jossa sen perusteet määritellään yksilöllisesti. Lakisääteisesti jokaisella ihmisellä on vastuu ja velvollisuus huolehtia eläinsuojelusta ja auttaa sen toteutumista. Sitä myös valvovat useat eri tahot, kuten eläinsuojeluvalvojat, poliisit, kunnan ja läänineläinlääkärit ja terveystarkastajat. Myös löytöeläintoiminta on osa vapaaehtoista suojelutoimintaa.

 

Täytyy alleviivata että eläinoikeustoiminta ja eläinaktivismi sekoitetaan usein keskenään varsinaisen eläinsuojelun kanssa, kun näistä jälkimmäinen tarkoittaa pääasiassa laissa määriteltyjen vähimmäisvaatimusten täyttämistä, tarkoittavat aikaisemmat taas eläinten oikeuksien ajamista lainpuitteissa laajemmaksi käsitteeksi. Aktivistit ovat sitä mieltä että Suomen laki on ristiriidassa itsensä kanssa, kun se sallii turkistarhauksen ja lihateollisuuden, jotka voidaan lukea tarpeettomasti eläimille tuotetun kärsimyksen, tuskan ja pahoinvoinnin piiriin, mutta jotka kuitenkin ovat kaikki yksiselitteisesti taasen kiellettyjä eläinsuojelulain periaatteissa.

 

Suurimpia eläinsuojeluviranomaisia suomessa ovat muunmuassa maa- ja metsätalousministeriö, joka on ylin viranomainen eläinsuojelussa sekä valvoo sääntöjen ja lakien noudattamista suojelussa ja eläinkuljetuksessa sekä valmistelee asian suhteen lainsäädäntöjä. Maa- ja metsätalousministeriä ohjaa myös Eviran eläinsuojelutoimintaa, jolle ei ole annettu erikseen oikeuksia suorittaa tilojen tai kuljetusten tarkastuksia, vaan jonka toiminta on ohjattu pääsääntöisesti toimeenpanotehtävien ohjaamiseen ja kehittämiseen. Suojelulakien täytäntöönpanoa valvoo puolestaan hoitaa aluehallintavirasto, jonka alaisuudessa eläinsuojelun toteutumista valvovat läänineläinlääkärit toimivat. Tarkastuseläinlääkäri on valvontaviranomainen joka toimii teurastamoiden alueilla ja rajaeläinlääkäri joka puolestaan valvoo rajatarkistusasemilla maahan tuotavia ja maasta pois vietäviä teuraseläimiä. Aluehallintovirasto voi myös lain ehdoilla määrätä eläinsuojeluvalvojille oikeuden tehdä tarkastuksia teurastamoille sekä tiloille, jotka eivät kuulu kotirauhan piirin. Kotirauhan piirissä tehtävissä tarkastuksissa johtovastuussa ovat viranomaiset, jotka voivat asettaa määräyksiä ja tarvittaessa myös kieltoja eläinten pidolle, toisin kuin eläinsuojeluvalvoja.

 

Eläinten oikeuksia puolustavia järjestöjä sekä liittoja toimii Suomen alueella myös lukuisia, muunmuassa Animalia ry. Animalia esimerkiksi ajaa jatkuvasti alas turkistarhausta, ja pyrkii lopettamaan koe-eläin toiminnan sekä tuhoamaan perinpohjaisesti tehokkuusajattelun tuotantoeläimissä. Animalia myös ajaa kasvissyönnin asiaa. Järjestö voidaan luokitella jossain määrin aktivistiseksi liitoksi, joskin paljon pienemmässä ja vähemmän haitallisessa merkityksessä kuin maailmanlaajuisesti toimivat järjestöt.

 

Kaikkialla maailmassa ei eläinsuojelua ole kuitenkaan valvottu vastaavanomaisella järjestelmällisellä toiminnalla kuin suomessa. Esimerkiksi Amerikassa ja lähi-idässä eläinten oikeudet on tallottu maanrakoon, ja tämä näkyy aktivismin tasossa: Useimmiten ulkomailla aktivistit joutuvat turvautumaan pahimmillaan lain rikkomiseen ja rangaistaviin rikoksiin, jotta eläinsuojelu nousisi puheenaiheen korkealle taholle. Näistä toimijoista mainittakoon maailmanlaajuisesti toimiva myös ilmaston sekä muun ympäristön puolesta toimiva Greenpeace, joka lähivuosien aikana on turvautunut hyvinkin radikaaleihin tekoihin ja äärimmäisiin liikkeisiin, kuten vandalisoinut geenimuunnelmien tutkimuksia sekä koeviljelmiä, murtautui Australialaiseen laboratorioon ja tuhosivat sen sisältämät geenimuunnellut diabeteksen hoitoon tarkoitetut vehnäviljelmät. Greenpeacen perustaja muunmuassa syyttäkin nykyistä toimintaa äärivasemmistolaiseksi järjestöksi, joka ilmaston, ympäristön ja eläinten oikeuksien puolesta suorittaa rikoksia ihmisyyttä vastaan.

 

Tämä on siis vain äärimmäinen esimerkki eläinaktivismista, eivätkä kaikki asialle vihkiytyneet todellakaan toimi vastaavalla tavalla. Lopputulemana sanottakoon että vaikka Suomella on edelleen parantamisen varaa eläinsuojelussa, on tämän eteen tehty töitä jo roimasti ja koko ajan mennään parempaan päin. Vastaavaa toimintaa soisi tulla käytetyksi myös maailmanlaajuisesti, jolloin kaikki yrittäisivät päästä samaan lopputulokseen, joka helpottaisi sekä ihmisten että eläinten hyvinvointia huomattavasti. Töitä siis on edelleen tehtävänä suuri määrä, mutta kaikki tavoitteet tämän asian tiimoilta ovat vaivannäöllä täysin mahdollisia saavuttaa.

Suomalainen katukeittiö

Jokainen varmasti on saanut joskus torilta voissa paistettuja muikkuja, lettuja sekä etnisiä ruokia, mutta kuinka moni on syventynyt tähän torikeittiöiden, korrektisti ilmaistuna katukeittiöiden, maailmaan oikeasti? Vastaus on, liian harva. Tämänkertaisessa tekstissäni syvennyn hieman tuohon ilmiöön, jota katukeittiöksi kutsutaan. Katuruoalla on niin laajat juuret maailmalla että sitä on turha lähteä avaamaan sen kummemmin. Käytännössä ja periaatteessa katukeittiö tarkoittaa siis erilaisilta ja erityyppisiltä kojuilta saatavaa, paikan päällä nopeasti mutta nautiskellen vaikka seisaallaan syötävää ruokaa. Lähin kosketus tähän on varmasti kaikilla juuri tuo aikaisemmin mainitsemani, voimuikuilla täyteen ahdattu lautanen ja 0.25 desilitran kokoinen pieni maitotölkki. Katukeittiö on kuitenkin kaikkea muutakin, ja käsitteenä se on niin laaja että lyhyesti se tarkoittaa kaikkien kulttuurien kaikenlaisia ruokia, ja perustuu pääasiassa ruokailun helppouteen.

Helsingissä on muun muassa järjestetty tapahtuma pelkästään maailman katukeittiöiden pohjalta, jonne siis on pistetty pystyyn erittäin suuri määrä kojuja, joista saa ruokaa joka lähtöön, halvalla ja paljon. Kyseisen tyyppisiä tapahtumia ovat muun muassa Maailma kylässä festivaalit, jotka ovat maailman kulttuureille ja käytännössä myös monipuoliselle ruoalle pyhitettyjä tapahtumia Helsingin Kaisaniemen puistossa. Tapahtumien määrän ja laadun vuoksi on ilmiselvää että ruoka on eritoten suomalaisille hyvinkin tärkeä asia, osa omaa identiteettiä ja ehdoton kulmakivi elämässä. Ruoasta saatavan nautinnon määrä on järkyttävän suuri ja rajaton, ja tämä näkyy myös maailmanlaajuisesti erilaisten ruokaohjelmien, -lehtien ja -kirjojen perusteella. Ruoka on pyhää.

Takaisin asian äärelle. Suomalaista katuruokaa edustavat myös kaikille tutu grillit ja nakkikioskit, niin sanotut ”snägärit”, joiden ruokalistoilla ovat useimmiten makkaraperunat, hampurilaiset sekä kebabit ja maukkaat paahdetut ja täytetyt leivät. Näihin kojuihin on kaikilla kosketus jos toinenkin. Mikäs sen mukavampaa kuin pitkän ja tapahtumarikkaan päivän/illan/yön jälkeen hakea halvalla hyvää mättöruokaa ja saada vatsa kerralla täyteen, antaen näin oman silauksensa koko päivän kaarelle. Useimmiten nämä yksittäiset kojut ovat yksityisyrittäjien puoteja, mutta grilliketjujakin löytyy suuri määrä. Ainoa epäkohta nakkikioskien tarjoamassa helpotuksessa on vain ruokien olemattomassa terveellisyydessä, sillä useimmiten ne ovat aivan täynnä tarpeetonta suolaa ja rasvaa. Tästä huolimatta grillit ovat kuitenkin koko kansan suosiossa, mutta eipä niillä ole tarkoitus päivittäin käydäkään.

Palatakseni aikaisemmin mainitsemaani ruokaohjelmien, -lehtien sekä -kirjojen tekoon, täytyy kyllä mainita että nykyään kyseisistä formaateista  on myös ylitarjontaa. Olen tehnyt asian puolesta tutkimusta, ja parhaimmillaan pelkästään yhden päivän aikana televisiosta saattaa tulla jopa useita kymmeniä ruokaohjelmia, ja puhun siis pelkästään ilmaiskanavista. Myös ruokalehtiä on joka lähtöön, varsinaisista kirjoista puhumattakaan. Tällä hetkellä juurikin katukeittiö on näissä kaikissa ajankohtainen ja muodissa, joten asian esille ottaminen on oikeutettua. Pääsyy näihin eri formaattien tekoon on normaalin ihmisen auttaminen, niissä kerrotaan yksinkertaisia reseptejä kaikenlaisen ruoan tekoon, ja kannustetaan ihmisiä tekemään ruokaa juurikin kotona. Tämä taas on kaksiteräinen miekka sen suhteen, että ei katukeittiön idea ole lähelläkään sitä että kyseisiä ruokia pystyisi kotona tuottamaan, silti kaiken maailman katukeittiö-kirjoja ja vastaavia kirjoitetaan ja julkaistaan tällä hetkellä koko ajan enemmän ja enemmän. Tämä jos mikä on kulttuurillista harhaanjohtamista, niin se on että jos katukeittiöön haluaa tutustua, on poistuttava sieltä oman kodin lämmöstä ja turvasta, ja lähdettävä kiertelemään kojuja ja tapahtumia asian ääreltä.

Nyt kun katuruokakulttuuri sykkii Suomessa valtavana ilmiönä, on meidän maillemme myös rantautunut ulkomaisia ketjuja, kuten esimerkiksi burritoja tekevä meksikolainen Cholo, falafeleja tarjoava Fafas, sekä varta vasten suomalaista katukeittiökulttuuria varten luotu EWÄS. Erinäisissä tapahtumissa kojuja on joka lähtöön ja kaikkialta puolilta maapalloa, joten näitä ihmeitä kannattaa mennä paikan päälle katsastamaan ja tutustumaan yleisesti muuhunkin ruokaan kuin siihen iänikuiseen siniseen lenkkiin. Tällä tavoin Suomi näyttää maailmalle olevansa kiinnostunut katukeittiöistä, ja saamme maahamme yhä rikkaamman ruokakulttuurin.

Saimaannorppa on Suomen Luonnonsuojeluliiton tunnuseläin

Saimaannorppa on Suomen ainoa alkuperäinen nisäkäs, se on muinainen eliölaji 8 000 vuoden takaa joka syntyi maankohoamisen seurauksena. Nykyään tämä norpan alalaji elää Saimaalla järvialtaassa. Nämä upeat nisäkkäät ovat vaarassa kuolla sukupuuttoon, esimerkiksi vuonna 2013 niitä arvioitiin olevan enää hieman yli 300 kappaletta. Saimaannorppa on Suomen ylpeydenaihe, mutta on kovin valitettavaa että se on luokiteltu uhanalaisuusluokituksessa ”Äärimmäisen uhanalaiseksi”, joka tarkoittaa sitä että koko kanta saattaa olla kuollut sukupuuttoon jo muutaman seuraavan vuosikymmenen aikana. Uhanalaisuusluokitus koostuu seitsemästä eri vaiheesta, ja saimaannorppa lukeutuu tässä kolmanneksi pahimpaan kategoriaan.

Saimaannorppa on maallemme kulttuurisessa mielessä iso merkkipaalu. Sitä pidetään suomalaisen luonnonsuojelun symbolina ja se tunnetaan Suomen Luonnonsuojeluliiton tunnuseläimenä. Vuonna 2002 perustettu säätiö nimeltä ”Nestori” on perustettu nimenomaan saimaannorppien suojelua ja varjelua varten. On myös useita elokuvia sekä kirjoja jotka on tehty saimaannorppiin liittyen, tunnetuimpana tekijänä tunnetaan kuvaaja ja kirjailija nimeltä Juha Taskinen.

Minkälainen eläin saimaannorppa on? Täysikasvuinen norppa on painoltaan noin 50 – 90 kiloa ja pituutta sillä on noin 130 – 145 senttimetriä. Karvapeitteessä norpalla on erilaisia individuaalisia rengaskuvioita ja väriltään ne ovat yleensä tummahkon harmaita. Saimaannorpan poikasia kutsutaan kuuteiksi jotka ovat väriltään tuhkamaisen harmaita. Eroavia ruumiinrakenteita muihin norppien alalajeihin verrattuna ovat esimerkiksi lyhyehkö kuono ja hieman leveämpi kallo. Lisäksi saimaannorpilla on kaikista suurimmat aivot niiden painoonsa nähden. Kun kuutti on saavuttanut noin neljän vuoden iän, siitä tulee täysikasvuinen yksilö, eli saimaannorppa. Kuutteja syntyy yhden naaraan toimesta noin kaksi kappaletta jokaista kolmea vuotta kohden. Paino kuuteilla kasvaa erittäin kovaa vauhtia, sillä jo noin kolmen kuukauden aikana se kasvattaa painonsa nelinkertaiseksi. Poikaset syntyvät niin sanottuun lumipesään aina helmikuussa. Ravinnokseen saimaannorpat syövät pieniä kalalajeja kuten ahvenia, muikkuja ja särkiä. Karvanlähtöaika tapahtuu aina keväisin ja silloin syömiseen tulee paussi jolloin saimaannorpat viettävät paastoaikaa rantakivillä maaten. Saimaannorppa elää keskimääräisesti noin 20-vuotiaaksi, ne viettävät melkein jopa 80 prosenttia ajastaan vedessä ja tästä ajasta suurimman osan veden pinnan alapuolella. Usein saimaannorpat jopa nukkuvat vedenpinnan alapuolella, sillä maksimimäärä minkä se voi siellä viettää on yli 20 minuuttia.

Miksi tämä upea nisäkäslaji on sitten niin huonossa tilanteessa? Syynä olemme me, ihmiset. Saimaannorppaa sanottiin vahinkoeläimeksi 1800-luvun lopulla ja noin viiden kymmenen vuoden ajan siitä maksettiin tapporahaa. Onneksi ihmiset tulivat kuitenkin järkiinsä, sillä vuonna 1955 laji rauhoitettiin metsästykseltä. Tämä vaikutti huomattavasti kannan vähenemiseen, mutta laskusuhdanne oli edelleen tosiasia. Jatkuvaan kannan laskusuhdanteeseen oli useita eri syitä, kuten kalastajien laittamat verkot vesille joissa käytettiin sitkeitä verkkoja jotka oli valmistettu nailonista. Saimaannorpat sotkeutuivat näihin valitettavan usein ja näin ollen hukkuivat. 1960 ja 70–luvuilla ympäristöllekin haitallista metyylielohopeaa esiintyi merkittävän paljon Saimaan vesistöissä, tämä aiheutti samalla norppakannalle huonoja uutisia. Nykypäivänä metyylielohopeaa ei esiinny enää niin paljoa että se olisi ongelma saimaannorpille. Kolmas iso syy on ollut pesien tuhoutuminen jonka myötä poikaset eivät selvinneet hengissä. 1920-luvulta lähtien aina 80 vuotta eteenpäin Saimaan vedenpinnan säännöstely hajotti rantajäätä jotka murskasivat norppien pesiä. 1990-luvun jälkeen norppien uhanalaisuus huomattiin niin suureksi että vedenpinnan säännöstely on saatu aisoihin uuden juoksutuslainsäädännön ansiosta.

Lapissa kaikki kukkii

Suomen luontolehti esittelee tällä kertaa upeita järvi, sekä jokimaisemia suomessa. Lähdemmekin tämänkertaisessa reissussamme kalaan, joten päivästä tulee varmasti unohtumaton! Tai siis tuli. Reissuhan on itseasiassa jo tehty, mutta ajattelin jakaa sen myös teidän kanssa!

Päivämme lähti liikenteeseen Rovaniemeltä, josta otimme suunnan kohti lappia, tarkoituksenamme lähteä vaeltamaan tuntureille, sekä etsimään sopivia puroja, jokia, sekä pieniä lampia joissa voisi esimerkiksi tammukkaa kasvaa. Tammukaksi kutsutaan siis taimenta, joka elää yleensä purossa, ja on hieman pienikokoisempi kuin esimerkiksi meritaimen.

Lähdimme reput täynnä matkalle tuntemattomaan, pakattuina tietysti kaikki välttämätön. Mukanamme oli telttaa, makuupussia, retkikeitintä, tulitikkuja, kuivaa vaatetta, riittävästi muonaa, kahvia, kompassi, kartta, hätäraketteja, sekä kauhea kasa muita varotoimenpiteiksi tarkoitettuja välineitä. Vaeltamaan lähtiessä on hyvä tarkistaa mukaan otettavat tavarat useampaan otteeseen, sillä ei ole kivaa huomata esimerkiksi kuivien sukkien puuttuvan vaelluksen toisella päivällä! Muutenkin jalkojen hygienista on aina pidettävä ehdottomasti huolta, mikäli olet luontoon lähtemässä. Hyvät kengät, sekä riittävästi vaihtosukkia niin tulet pärjäämään. Muistathan pitää jalkasi kuivana, sekä puhtaana, jotta välttyisit hiertymiltä, tai kipeäksi tulemiselta. Voimme kertoa nimittäin, että tarpeeksi paha hiertymä kun jalkaasi tulee, et kävele enään metriäkään! Siinä onkin sitten hieman pahempi homma keskellä erämaata lähteä miettimään, että mitäs sitä sitten tekisi.

Olimme nyt vaeltaneet n. 3 tuntia putkeen, eikä missään ollut enään näkyvillä autoja, teitä, tai mitään muutakaan. Vain lapin tunturit, sekä syvä hiljaisuus. Aurinkokaan ei juuri lapissa edes tuohon aikaan laske, joten saimme valoisassa kävellä. Törmäsimmekin pieneen lammikkoon, joten ajattelimme leiriytyä sen ääreen. Saimme leirin kasaan ja päätimme sytyttää nuotion. Vanhoja kelohonkia oli ympärillä vaikka muille jakaa, joten poimimme tarpeeksi kuivia puita, jotta saimme nuotion syttymään. Koko päivän meitä kiusanneet hyttysetkin olivat nyt poissa, kun lämmittelimme nuotion äärellä. Ilta alkoi hämärtymään ja kaivoimme perhovapamme esiin. Menimme lammelle hieman heittelemään, mutta huonoin tuloksin. Kalaa ei nähtävästi kyseisessä lammikossa ollut, joten palasimme leirimme ääreen ja aloimme lämmitellä lihakeittoa.

Olimme ottaneet pakastetun lihakeittomme mukaan ja laskeneet sen siten, että se on sulanut kun saavumme ensimmäiselle leiripaikallemme. Näinhän oli käynyt, joten rakensimme nuotion päälle pienen riipustimen, minne laitoimme kattilan roikkumaan. Herkullinen lihakeitto valmistui tuossa tuokiossa, ja olikin aika avata pieni napanderi tähän paikkaan. Otimme siinä ystäväni kanssa muutaman lasin jallua, ja suuntasimme nukkumaan. Seuraavana aamuna heräsimme jo n. klo 05, koska silloin kala syö parhaiten! Keräsimme leirimme kasaan ja kävelimme n. tunnin verran, kunnes tulimme pienelle purolle. Rupesimme tässä hieman kaloja narraamaan, ja yllätykseksemme sieltä nousikin todella hienoja taimenia, sekä harjuksia! Kalareissumme oli siis jo toisena päivänä pelastettu, nimittäin ainakaan ei ihan tyhjin käsin tarvitse lähteä. Tai itseasiassa tarvii, mutta saimme ainakin kalaa! Illalla loimutimme hieman tammukkaa, jonka jälkeen olikin aika lähteä patikoimaan takaisin autollemme, n. 5 tunnin kävelymatkan päähän. Lisätietoja esimerkiksi Lapista, voit lukea seuraavasta osoitteesta: www.lappi.fi

Mikäli sinua kiinnostaa eräänlainen eräjormailu, otathan meihin välittömästi yhteyttä. Olemme keräämässä ensi kesäksi uutta kalareissuporukkaa lapin matkalle, ja vielä olisi paikkoja vapaana. Jätäthän sähköpostiosoitteesi alla olevaan kommenttikenttään, niin olemme sinuun yhteydessä niin pian kuin mahdollista. Tässä saattaa päivästä riippuen mennä n. 24-48h.

Toivotammekin sinulle oikein mukavaa alkanutta talvea, sekä kireitä siimoja kesää odotellessa!

Arvostus suomalaista luontoa kohtaan

Suomalainen luonto. Mitä nämä sanat tuovat sinulle mieleen? Kyseessä on nimittäin yksi kaikkien arvokkaimmista rikkauksista, mitä maamme omistaa. Suomalainen luonto on parhaimmillaan henkeäsalpaavaa, eikä toista samanlaista ole missään. ”Nation of a thousand lakes”. Tuhansien järvien maa. Näin on eputkin laulanut joskus, ja näin on myös maailmalla Suomi tunnustettu.

Suomalainen luonto, sekä suomalainen sää on tietysti vähän kiistanalainen asia, sillä säähän ei Suomessa missään nimessä kovin mainio suurimmaksi osaksi vuotta ole. Kuvittelehan esimerkiksi pohjoinen lappi. Monen metrin nietokset, sekä aurinkoinen päivä. Aurinko on itseasiassa juuri laskemassa. Taivaanranta värittyy punaiseksi, ulkona on n. 15 astetta pakkasta. Vedät keuhkot täyteen ihanaa talvi-ilmaa, sekä katsot horisonttiin. Auringonlaskun edessä näkyy loppumattomat tunturit, sekä erämaata. Silmiesi eteen on juuri avautunut koko pohjoisen Suomen kauneus. Nämä ovat hetkiä, joita pitää vaalia.

Itse esimerkiksi pyrin jokainen vuosi, käymään pohjoisissa vähintään yhdesti. Käyn usein kalareissuilla, sillä esimerkiksi Teno-joki on yksi maailman parhaimpia lohijokia! Kyseessä on merkittävän suuri joki kalateollisuudelle. Tenojoesta saattaa nousta yli 30KG lohia, eli ei mitään ihan pikkupoikien touhua ole tuollainen! Itse muuten olen saanut 28 kg (valokuva painoi 32kg) merilohen, ja voin kertoa että kyseisellä otuksella on helposti melkein samat voimat kuin rahvaalla miehellä. Vedessä tuollainen kala on täysin pitelemätön. Kuvitelkaapa siitä millaiset voimat on esimerkiksi sitten jollain 5 metrisellä valkohailla?

Noh, onneksi Suomesta ei valkohaita löydy, mutta suomen luonnosta löytyy sitten kaikkea muuta kylläkin. Suomessa isoin petoeläin on luonnollisesti Karhu. Karhuakaan et todennäköisesti tule koskaan elämässäsi näkemään, vapaana luonnossa. Korkeasaaressa niitä on turvallista tiirailla, mikäli eivät ole talviunilla! Suomen metsissä asuvia eläinlajeja on myös esimerkiksi hirvi, peura, sekä ahmat. Monet eläimistä ovat erittäin harvinaisia, eikä niitä tavallinen tallaaja valitettavasti kovin usein näe elämänsä aikana.

Hirvet ovat kylläkin melkoinen riesa, sillä jokainen vuosi, henkilöitä menehtyy hirvikolareiden seurauksena. Pitääkin muistaa, että hirveä tulisi aina väistää perän puolelta. Tämä johtuu siitä, että etupuolella on luonnollisesti sarvet, sekä hirven etu-ruho painaa monin verroin enemmän, kuin mitä takaosa. Tämä saattaa olla todella vaikeaa, kun tilanne tulee niin nopeasti, sekä usein pimeällä.

Viime kerralla ku olin ajamassa pohjoisista, oli pakko pysähtyä taukopaikalle, nimittäin alkoi väsyttämään ihan hemmetisti. Oli vielä yö, joten vetäydyin takapenkilleni n. 20min voimaunille. Herättyäni oloni oli vielä vähän kumma, joten jäin vielä takapenkille ja kaivoin kännykkäni taskusta. Nappasin casinobonuksetnyt.com sivustolta talletusbonuksen ja veivasin hetken rulettia autoni takapenkillä. Pelailin siinä ainakin n. tunnin, ennen kuin uskalsin lähteä jatkamaan matkaa. Lähtiessäni huomasin, että hirvi nökötti suoraan ajovalojeni edessä! Onneksi en ollut vielä lähtenyt liikkumaan, joten huomasin tilanteen suhteellisen helposti. Tööttäsin pari kertaa, jonka jälkeen iso uroshirvi lähti lönköttelemään muina miehinä (hirvenä) kohti metsän pimeyttä.

Pitääkin siis olla todella varovainen, kun öisin ajaa suomalaisilla teillä. Varsinkin talvella kun on vielä erittäin liukasta, tulisi olla todella keskittynyt siihen mitä tekee, eikä missään nimessä hölmöillä liikenteessä. Väsyneenä ei kannata myöskään ajaa, mihinkään ei ole koskaan niin kiire, etteikö ehtisi rauhassa ajamaan.

Mikäli artikkelimme oli mielestäsi hyödyllinen, jätäthän palautteesi suoraan kommenttiosioon. Vastaamme kaikkiin palautteisiin niin nopeasti kuin mahdollista!

Onnea ja menestystä liikenteeseen, sekä suomen ihmeellisen luonnon kokemiseen!

Terveisiä Espanjasta

Täällä istun parvekkeella lähellä Malagan keskustaa. Vieressäni seisoo minun kannattava tietokone, pullo sangriaa ja vähän savukkeita. En ole vielä päättänyt illan suunnitelmista. Meidän piti käydä vähän muutaman matkaoppaan kanssa katsomassa Espanjan kaunista luontoa, mutta en ole vielä kuullut heistä mitään, joten voi olla että matka tehdään vasta tulevina päivinä. Tässä olen nautiskellut sangriasta samalla kun olen pelannut video kolikkopelit automaatteja. Nämä kolikkopelit ovat kyllä mielenkiintoisia. Olen tällä hetkellä myös pelaamassa itse asiassa Kolikkopelit netticasinolla. Heillä on ihan turvallisen tuntuinen pelialusta ja pelisivustona he näyttävät olevan suhteellisen luotettavia. Casino bonuksia en ole kyllä saanut heiltä vielä haltuuni. Casino bonus edut ovat olleet muutenkin tiukassa viime aikoina, mitä nyt sitten siitä asti kun lunastin 300 % ensitalletusbonus edun Betsafe netticasinolle. Siitä asti en ole casino bonus etuihin koskenut ja casino bonukset ovat jääneet sitten sitä mukaan väliin. Olen myös hyvin innoissani, sillä huomenna täällä järjestetään flamenco illallinen. Itse rakastan juuri flamencoa ja sitä on todella suuri nautinto katsoa. En tiedä, jos ehdin itse paikalle, mutta toivon että pääsen illalliselle heti alusta lähtien. Katsotaan vähän että miltä aikataulu nyt sitten huomenna näyttää. Tämä on aina niin vaikeaa, saada kaikki sopimaan. Aikataulut ja muut tällaiset turha pitäisi tyystin jättään täysin pois, se on täysin selvää. En tiedä, jos kerkeen käydä edes golffaamassa matkan aikana. Otin mukaani kuitenkin golf mailat ja golf setin, jos ehtisin jossain vaiheessa käydä vähän mätkimässä palloa. Se olisi todella mukavaa. Täällä on kyllä sellainen helle, että on varmasti pakko ottaa golf auto käyttöön. Katsotaan mitä seuraavat päivät ja illat tuovat tullessaan.

Suomalainen on suomalainen

Oletko koskaan törmännyt kanarian saarilla ylipainoiseen, vyötärölaukkua kantavaan ja tennissukkia sandaaleissaan kantavaan mieheen! Minä olen, ja sitä ei ole kyllä kovinkaan vaikea yrittää arvata että mistä maasta kyseinen herrasmies olisi kotoisin. Tämän kyseinen herrasmies puhuu myös mitä luultavammin yhtä hyvää rallienglantia kuin Tommi Mäkinen tai Juha Kankkunen. Ainoat lauseet jotka hän osaa sujuvasti englanniksi ovat yksi olut kiitos ja lisää olutta. Joka tapauksessa niin emme ole tietysti ainoa kansa, jolla on jotain omia pikku juttuja. En tiedä, onko näitä samanlaisia tapauksia niin paljoa muissa maissa, tai siis tarkemmin yhtä paljon kuin Suomessa. Peli kultturi on myös toinen kulttuuri joka on todella kasvanut suureksi Suomessa. Suomalaiset rakastavat rahapelejä ja ennen kaikkea voittamista. Lottoa pelataan lauantaisin ja netticasino pelit jylläävät aina perjantaista sunnuntai iltaan asti. Casino bonukset ovat kovaa valuuttaa ja myös casino bonus edut ja ilmaiskierrokset kelpaavat suomalaisille pelaajille. Luin tuossa taannoin tänä aamuna mielenkiintoisen uutisen myös suomalaisesta netticasino pelaajasta joka voitti suuresti Betsafe pelisivustolla. Tällä hetkellä näyttäisi myös siltä, että Betsafe pelisivustolla on paljon suomalaisia sillä mm. casino bonukset sivusto tarjoaa huikean 300 % ensitalletusbonus edun sinne. Itse olen myös lunastanut kyseisen bonuksen käyttööni. Klikkaa casino bonukset linkkiä niin pääset katsomaan heidän muita huikeita casino bonus etuja ja tarjouksia. Niin kävi siis sitten tällä kertaa! Espanjasta vielä sen verran, että olisi lento varattuna ensi viikolla sinne, joten saattaa olla että seuraavaa artikkelia kirjoittaessa, olen siellä Espanjan auringon alla. Saa nähdä, jos pystyn menemään reissuun. Olen tällä hetkellä myös suunnitelut metsästys matkaa lappiin. Katsotaan, ehdinkö sinnekkään työkiireiden takia.