Suomen luonnonsuojelualueet!

luonnonsuojelualue

Suomessa on todella monipuolinen luonto ja sitä on jäljellä paljon, verrattuna moneen muuhun maailman maahan. Suomalaiset ovatkin kunnostautuneet jo paljon muita maita aiemmin luonnonsuojelussa ja esimerkiksi rantaviivojen tai muiden erilaisten kansallismaisemien säilyttämisessä. Usein on yleisempää että luontoa aletaan suojella vasta kun se on jo melkein kokonaan tuhottu, esimerkiksi rakentamalla tai saastuttamalla. Suomessa onneksi luonnonsuojelukulttuuri on ollut tässä mielessä jonkinverran aikaansa edellä. Suomella onkin yksittäisenä maana, suhteellisen paljon suojeltuja alueita. Suomen edelle tilastoissa kipuavat kuitenkin esimerkiksi Sveitsi, Slovakia, Puola, Iso-Britannia, Ranska, Yhdysvallat, Australia, Japani ja Ruotsi. Vielä siis olisi työtä tehtävänä, että Suomen sijoitus olisi parempi. Koko Euroopassa noin viidesosa pinta-alasta on suojeltuja alueita. Suomessa suojeltuja alueita on noin kymmenesosa pinta alasta. Alueita hoitaa poikkeuksetta Metsähallituksen luontopalvelut-yksikkö, jonka vastuulla on luontotyyppien, lajien ja kulttuuriperintökohteiden suojelu ja hoitaminen.

Luonnonsuojelun ideana on säilyttää ekosysteemi alkuperäisenä ja koskemattona, ilman ihmisen kädenjälkeä. Tähän on meillä Fennoskandiassa ollut vielä hyvin mahdollisuus, koska populaatio ja maiden pinta-alat ovat sallineet sen vielä helposti. Maissa joissa asumistiheys on suuri, luonnonsuojelu on myös luonnollisesti erittäin paljon haastavampaa toteuttaa. Suomella on yhteensä melkein 9000 erilaista luonnonsuojelualuetta, joissa osassa omistajana toimii Suomen valtio ja osassa omistajuus on yksityisellä pohjalla. Luonnonsuojelualue on yhteisnimike eri syistä suojelluille alueille. Tähän ryhmään kuuluvat mm. kansallispuistot, luonnonpuistot, soidensuojelualueet, lehtojen suojelualueet, vanhojen metsien suojelualueet, koskien suojelu, hylkeiden suojelualueet, lintuvesien suojelualueet, virkistysmetsät, retkeilyalueet sekä erämaa-alueet. Pelkästään suomen 37 kansallispuiston yhteispinta-ala on uskomattomat 9789km2, eli toisinsanoen 2,5% koko Suomen pinta-alasta. Luonnonsuojelualueiden käyttöä sääteleekin luonnonsuojelulaki.  Suomella on myös toimiva Natura 2000-alueiden säilytysjärjestelmä, jota säädellään valtioneuvoston asetuksella. Näille alueille on kuitenkin mahdollista hakea rajoitetusti esimerkiksi metsätalouden toimimislupaa. Välillä on mediassa ollutkin nähtävissä puolesta ja vastaan väittelyitä kiistellyn Natura 2000-ohjelman tiimoilta. Väittelyä ovat lähinnä käyneet maanomistajat ja ns.vihervasemmistolaiset sekä luonnonsuojelijat. Natura 2000-alueiden suojelu on kuitenkin tärkeää ja palvelus tuleville sukupolvillemme. Yleisesti ottaen luonnonsuojelualueilla rakennuksien, rakennelmien tai teiden rakentaminen on kielletty, poikkeus sääntöön tehdään vain ja ainoastaan jos esimerkiksi alueen hoito, tai muu vastaava toiminta vaatii vaikkapa tien rakentamista. Alueilla on myös tiukka lainsäädäntö siitä, että minkäänlaista kaivostoimintaa, maa-ja kallioperän vahingoittamista tai ojittamista ei ole sallittua näillä alueilla suorittaa. Alueilla on kuitenkin voimassa jokamiehen oikeus, joka sallii esimerkiksi marjojen, sienien tai muiden hyötykasvien keräämisen. Retkeillessä tai muuten kyseisillä alueilla liikkuessa, tulisi kuitenkin ottaa huomioon ettei puita tai maaperää saa vahingoittaa esimerkiksi repimällä oksia tai kaarnaa puista, leiritymällä ja tekemällä tulta ja häiritsemällä alueen eläin ja eliökantaa. Maailmassa ei ole enää paljon alueita jäljellä jossa koko ekosysteemi voi elää ja kasvaa rauhassa. Luonnonsuojelualueet ovat sellaisia alueita ja tarkoitettu pysymään sellaisina. Pidetään ne siis sellaisina!

tausta

 

Suomen kauneimmat järvet

järvi

Kun kesäkin jo kolkuttelee ovella, ajattelimme että olisi mukava kertoa hieman Suomen järvialueista, ja ennen kaikkea kauneimmista järvimaisemista, joita Suomella on tarjota. Niitähän täällä riittää, ja on periaatteessa turha alkaa liikaa vertailemaan, sillä jokaisella suomalaisella löytyy omat suosikkinsa, ja mielipiteistä ei sovi kiistellä. Suomessa on kuitenkin muutama aivan ekslusiivisen kaunis järvi, joihin tutustumme nyt hieman lähemmin.

Saimaa

Saimaa on varmasti vesistö, joka tulee lähestulkoon ensimmäisenä mieleen, kun mietitään Suomen järviä. Se ei ole ainoastaan Suomen suurin vesistö, vaan ehkä myös kaunein sellainen. Toisilla on onni asua sen rannalla, vielä useammalla varmaan kesämökin muodossa. Saimaan rantaviiva kulkee esimerkiksi Mikkelin ja Savonlinnan, sekä Puumalan että Varkauden alueella. Jokaisen ihmisen tulisi kokea Saimaa, niin ihmeellisen kaunis se on.

Kallavesi

Pohjois-Savossa sijaitseva Kallavesi on varmasti yksi keski-Suomen kauneimmista vesistöistä. Enimmäkseen Kallavesi sijoittuu Kuopion alueelle. Järven kautta pääsee vesiteitä pitkin esimerkiksi Iisalmeen, Kiuruvedelle tai vaikka Savonlinnaan. Kallavedellä on tunnetusti erityisen hyvät kalastusmahdollisuudet.

Pielinen

Kolin alapuolella sijaitseva Pielinen on yksi Suomen kauneimmista järvistä. Ukkokolilta näkyvää maisemaa Pielisen järvelle on kuvattu kautta aikojen, jo Kalevalassa. Se onkin Suomen todellista kansallismaisemaa. Järvi sijaitsee todella lähellä Venäjän rajaa, ja on enimmäkseen Lieksan ja Nurmeksen alueella maantieteellisesti.

Pitkä vaellusreissu ja nettikasinolla pelaamista matkalla

puisto

Tänään ajattelin kertoa hieman noin puolen vuoden takaisesta vaellusreissustani. Kävimme viime syksynä kaverini, Markon kanssa ihan Lapin pohjoisosassa, nimittäin Urho Kekkosen kansallispuistossa. Kyseessä oli 10 päivän reissu, josta suurin osa vietettiin erämaassa vaeltaen, ja teltassa nukkuen, tuli siinä välillä netticasinolla pyörittyä, aina silloin kun oli tarpeeksi kenttää, että nettikin toimi. Aina ei kuitenkaan kannata käyttää puhelinta, vaan on hyvä pitää vapaata sosiaalisesta mediasta ja pelaamisesta. Kuunnella vain luonnon ääniä, lintujen siritystä ja puron solinaa. Siinä sielu lepää. Kerron teille hieman, miten reissumme eteni.

Lähdimme matkaan sunnuntaina, noin kahdeksan aikaa aamulla. Espoosta on pitkä matka Lappiin, joten illalla, kun olimme miltei perillä, päätimme jäädä yöksi hotelliin Sodankylään. Hotellihuoneessa uni ei oikein tullut, joten päätin pelata muutaman kierroksen vanhaa suosikkiani, Rulettia. Siinä hetken pelailtuani unikin alkoi sitten maittaa paremmin. Aamulla kun heräsimme, suuntasimme Markon kanssa hotellimme ravintolaan aamupalalle, jossa meitä odotti runsas aamiasbuffet. Siinä ei kananmunia ja pekonia säästelty, kun laitoimme napamme täyteen ruokaan. Vatsat täynnä, kylläisen onnellisina lähdimme kohti Urho Kekkosen kansallispuistoa, joka oli tällä kertaa vaelluksemme aloituspaikka. Automme jouduimme jättämään parkkiin melko kauas, ja vaelluksemme alkoi heti parkkipaikalta. Ensimmäinen päivä meni kävellessä, ja maisemia ihaillessa. Voin vain kertoa, että jalat oli aivan muussina jo yhden päivän jälkeen. Uusien vaelluskenkien sisäänajo ennen reissua olisi ollut fiksu veto, mutta minkäs teet! Näin jälkeenpäin on paha viisastella… Onneksi Marko kuitenkin viisaana sällinä oli pakannut mukaan kylmägeeliä, ja kompressiosukat molemmille, joilla sitten hoidettiin jalkaparkojamme, samalla kun katselimme maisemaa auringonlaskun aikaan. Kyllä uni tuli äkkiä koko päivän kestäneen kävelyn jälkeen. Ainoa asia, mikä unen tuloa hieman hidasti, olivat pelokkaat ajatukset huomisesta vaelluksesta kipeillä kintuilla, ja ne iskivät pieneen mieleeni toden teolla.

Seuraavana päivänä huokaisimme helpotuksesta, kun jalat eivät olleetkaan ihan niin kipeät, mitä edellisen illan perusteella olisi voinut olettaa. Lähdimme matkaan nuotiolla lämmitetyn puuron jälkeen, kuin uudesti syntyneinä. Päivät kuluivat, ja mitä syvemmälle erämaata jouduimme, niin sitä vähemmän kenttää, tai sähköä ladata puhelimen akkua oli saatavilla. Päivittäiset nettikasinolla vierailut, ja kolikkopelien pyöräyttelyt jäivät vähemmälle, samoin kuin vaimolle kotiin soitot. Onneksi olimme pakanneet mukaan vara-akun, jossa oli pieni aurinkopaneeli, joten joka kerta kun aurinko näytti säteitään, saimme hieman lisävirtaa ladata elektronisia laitteitamme.

Reissun kahdeksantena päivänä menimme enää särkylääkkeen ja rakkolaastarien voimalla eteenpäin. Jotenkin olimme onnistuneet syömään kaikki eväätkin, ja nuutuneina vaelsimme eteenpäin. Noin kuuden aikaa illalla huomasimme, että lähistöltä nousi savua. Seurasimme savua, ja se johti meidät läheisen järven rantaan, jossa pari paikallista shamaania oli leiriytyneenä, ja paistelivat nuotiolla vastapyydettyä kalaa. Miehet pyysivät meitä liittymään joukkoon, ja meitä ei tarvinnut kahta kertaa käskeä! Olimme todella nälkäisiä, joten onneksi murkinaa riitti meillekin. Ei ole vielä koskaan särki maistunut niin hyvältä, kuin sinä iltana. Siitä innostuneena sain uutta energiaa, ja siirryin mobiilikasinolle pelaamaan Gorilla Go Wild -kolikkopeliä. Oli niin gorilla-olo itselläkin siellä erämään keskellä, että tunsin pelin sopivan siihen hetkeen kuin nappi silmään. Pelin hauskat bonustoiminnot, ja ilmaiskierrokset piristivät iltaa kummasti. Shamaanitkin innostuivat pelaamaan netticasinolla ensimmäistä kertaa elämässään, ja suosittelin heille omaa lemppariani kasinosivuista, mikä on http://www.ilmaiskierrostarjoukset.com/. Sieltä etsin aina uusia kasino bonuksia.

Viimeisenä päivänä olimme täynnä uutta energiaa, liekö ollut hyvän ruoan ansiota, ja tuntui siltä, että olisimme voineet jatkaa vaellusta vielä toisen viikon ajan. Kaikki hyvä kuitenkin loppuu aikanaan, kuten myös tämä reissu. Löysimme ajokkimme miltei entisessä kunnossaan parkkipaikalta, jonne olimme sen jättäneet, ja ajelimme illan hämärtyessä Rovaniemelle saakka. Illalla suihkun jälkeen kävimme vielä hotellin ravintolassa hyvin ansaituilla pizzoilla, ja yksillä kaljoilla. Siinä istuskelimme, ja katselimme hieman kuvia reissun varrelta, ja pohdimme, kumpi jaksaisi huomenna ajaa kotiin Etelä-Suomeen saakka. Kävimme tyytyväisenä puhtaisiin lakanoihin nukkumaan, ja aamulla lähdimme kotia kohti. Olimme perillä vasta myöhään illalla, mutta vaimo oli onnellinen nähdessään, että ukko tuli ehjänä kotiin. Täytyy sanoa, että itsekin olin onnellinen nähdessäni vaimon, ja lapset pitkän reissun jälkeen. Tuliaisistakin tykättiin, ihme kyllä, sillä en yleensä naisten makuun osaa mitään valita. Ensi kertaan.

Metsät ovat tärkeitä

Tämänkertaisessa suomenluontolehti.fi artikkelissamme haluamme paneutua metsien tärkeyteen ja niiden suojeluun. Kuten kaikki tiedämme, metsät ovat kotimaamme Suomen valtiolle iso taloudellinen hyöty, mutta on myös hyvä muistaa niiden tärkeys maapallon hyvinvoinnille. Maapallolla vallitseva ekosysteemi tarvitsee toimiakseen muun muassa kahta erittäin tärkeää tekijää, meriä sekä metsiä. Näissä molemmissa asuu suurin osa ympäristöllemme tärkeistä elinlajeista. Metsien hävittäminen on nykypäivänä todella iso ongelma, sillä niitä kaadetaan huomattavasti nopeammin kuin saisi. Tämä vaikuttaa vahvasti maapallolla vallitsevaan ekosysteemin. Erityisesti sademetsien kaataminen eteläisemmissä valtioissa on suuri ongelma ekosysteemille ja lisäksi niihin liittyy usein myös ihmisoikeuksien loukkaamista. Metsiä kaadetaan muun muassa paperiteollisuuteen tarvittavan materiaalin ja karjojen laidunmaiden vuoksi. Palmuöljy on myös yksi tekijä minkä takia metsissä on niin paljon hakkuualueita, tarkemmin kohdistettuna ne sijoittuvat enimmäkseen Malesian ja Indonesian sademetsin alueelle. Palmuöljyä hankittaessa samalla menehtyy useita orankien elinalueita jotka ovat näin ollen erittäin uhanalaisia sukupuutolle.

Onneksemme nykyään metsien suojelusta puhutaan yhä enemmän ja enemmän. Ihmiset ovat ymmärtäneet että osassa metsissä on niin paljon tärkeitä tiettyjä elinlajeja että ne on rahoitettu lailla. Tämä on erittäin hyvä edistysaskel maapallomme tulevaisuuden kannalta. Valitettavasti tähän ei ole kuitenkaan vieläkään paneuduttu tarpeeksi, sillä esimerkiksi kotosuomessamme on vielä paljon puutteita metsien suojelussa. Esimerkiksi Etelä-Suomessa on useita eri kohteita jotka pitäisi rauhoittaa kokonaan ja lisätä suojelualueiksi. Tilastollisesti Etelä-Suomessa on suojeltuja metsiä ainoastaan murto-osa. Suomessa metsiä kaadetaan enimmäkseen metsätalouden vuoksi, joka on valtiolle suurimpia taloudellisia hyötyjä. On kuitenkin hyvä muistaa, että samalla tuhoamme maapallon ekosysteemiä ja ajamme erilaisia yksittäisiä lajeja sukupuuton partaalle.

Miten metsiä voisi suojella paremmin? On ymmärrettävää että hakkuu alueita tehdään taloudellisien asioiden kantilta, mutta on useita erilaisia ratkaisuja miten se voitaisiin hoitaa paremmin. Esimerkiksi erilaisten sertifioiden noudattaminen, kulutuksen vähentäminen ja erilaisten vaihtoehtoisien hakkuutapojen käyttö edesauttaisi metsien säilymistä. Ekologit ovat arvioineet että jos metsistä suojeltaisiin noin 10 prosenttia, erilaisten lajien turvaaminen olisi lähes tyydyttävällä tasolla. Tällä hetkellä Suomi on tässä tavoitteessa noin puolivälissä eli 5 prosentissa, mutta suunta on onneksemme parempaan päin. Suojelualueita pitäisi määrällisesti kaksinkertaistaa jotta pääsemme ekologien arvioimaan tavoitteeseen. Hakkuumenetelmissä voitaisiin suosia mieluummin niin sanottua pehmeää hakkutapaa, eli hakkuualueet valittaisiin tarkemmin jolloin käytettäisiin vähemmän maanmuokkausta ja avohakkuuta. Lain määräämät pykälät edesauttavat myös metsien tulevaisuutta, esimerkiksi FSC sertifiointi pakottaa muun muassa metsänhoitajia säästämään vähintään viisi prosenttia heidän omistamistaan metsistä. Tämä ei kuitenkaan korvaa metsien suojelua, mutta FSC sertifiointi toimii hyvin täydentävänä tekijänä rauhoitettujen ja suojelualueiden kera. Sahatavaran, soijan, paperiteollisuuden ja palmuöljyn vuoksi kaadettavat metsät eivät kestä niiden aiheuttamia tuhoja. Meidän tulisi vähentää kulutusta huomattavasti jotta tulevaisuutemme olisi taattu.

Yksittäinen kuluttaja voi myös vaikuttaa metsien tulevaisuuteen. Mikäli satut omistamaan suvun tai omaa metsää, rauhoita se, tee hyvää luonnon ja ekosysteemin puolesta. Innofor niminen yritys antaa erilaisia neuvoja ja palveluita koskien luonnonmukaista metsänhoitoa. Vieraillessasi paikallisessa rautakaupassa, osta trooppisen puun sijasta kotimaista puuta, näin et tue laittomilta hakkuumailta tuotuja materiaaleja. Kotimainen puu on aina kaadettu lain määräämissä raameissa, mutta trooppinen puu tulee usein laittomilta sademetsien hakkuu alueilta ja niitä ostamalla voisi todeta että tuet laitonta toimintaa. Älä suosi palmuöljyä, sillä sitä hommataan laittomilta sademetsin hakkuu alueilta, kuten aiemmin artikkelissamme mainituissa Indonesiassa sekä Malesiassa. Palmuöljyä käytetään muun muassa Nesteellä tarjottavassa dieselissä ja useissa eri elintarvikkeissa. Muistathan että sademetsät ovat maapallomme hyvinvoinnille elintärkeä asia.

Tässä tämänkertainen artikkelimme, toivottavasti se herätti sinussa jonkinlaisia tunteita. Lisäyksenä vielä loppuun: Mikäli luulet lähellä olevan retkikohteen tai metsän tulevaisuuden näkymät huonoksi, voit ottaa yhteyttä erilaisiin luonnonsuojelujärjestöihin, kuten Luonto-Liittoon tai Suomen luonnonsuojeluliittoon.

Metsiemme jättiläinen

Karhu on eläin jonka varmasti jokainen tuntevat. Tämän petoeläinten kastissa Euroopan mitalla kookkaimman eläimen paikkaa pitävä mesikämmen on Suomen sekä myös Venäjän kansalliseläin. Lasten ensimmäinen kosketus karhuihin tulee osittain varmasti satukirjoista, joissa tämä saalistaja on usein metafora joko vaaralle tai pelastukselle, useimmiten jälkimmäiselle. Kolumnissani kerron yleispätevää ja hieman yksityiskohtaisempaakin tietoa tästä jalosta eläimestä, jakaen tärkeät ja merkittävät asiat omiin palstoihinsa.

 

Ulkonäöllisesti karhun tunnistaa aina karhuksi. Niiden turkin väri vaihtelee harmaasta, ruskeasta ja pikimustasta jopa lähes valkoiseen asti, joskin viimeiseksi mainittuja tavataan hyvin harvoin näillä leveysasteilla. Karhun pituus vaihtelee reilusta metristä aina kahteen ja puoleen metriin asti, paino taasen vaihtelee uroksista tai naaraista riippuen vajaasta sadasta kilogrammasta jopa kolmeensataan kiloon asti, suurimman Suomessa punnitun painaessa hivenen alle viisisataa kilogrammaa. Amerikkalaiset alalajit saattavat kuitenkin kasvaa tätäkin suuremmiksi, ja saavuttaa painossaan reilusti yli puolen tuhannen rajan, keskimääräisesti kookkaimmat yksilöt painavat tarkasti mitattuna jopa 650 kg. Karhulla on tunnistettavan muotoinen häntä sekä korvat ja kuono. Usein kömpelöhköiksi luultu karhu voi saavuttaa nopeimmillaan 60 km/h vauhdin, tehden siitä tällöin kokonsa puolesta hyvinkin nopean eläimen. Toinen uskomus on myös että mikäli karhu päättää ihmistä jahdata, on ihmisen kiivettävä puuhun. Tämä tieto on onneksi korjattu jo aikapäiviä sitten, sillä karhut kiipeävät puuhun erittäin vikkelästi, ja varmin tapa välttää karhun hyökkäystä onkin esittää kuollutta, mikäli karkuun ei pääse.

 

Karhu on maailmanlaajuisesti hyvin laajalle levinnyt laji, mutta sen tila on täysin vakaa ainoastaan Skandinaviassa, Pohjois-Amerikassa ja Keski-Aasiassa. Muualla laji on liiallisen metsästyksen takia uhanalaisempi. Laji on muun muassa kokonaan hävinnyt tai häviämässä Ranskasta, Brittein saarilta ja suurimmalta osin koko Keski-Euroopasta. Suomessa karhu on määritelty vakaasta tilastaan huolimatta silmällä pidettäväksi lajiksi, vaikkakin lukeutuu riistaeläimiin.

 

Karhun pääravintoon kuuluvat haaskat, hirvieläimet, marjat sekä kasvit. Mikäli karhu saalistaa itselleen ruokaa, se usein myös piilottaa haaskan, niin etteivät ulkopuoliset haaskansyöjät löydä sitä, kuten esimerkiksi hautaamalla saalinsa suohon tai kuljettamalla sen jopa puuhun.

 

Karhut nukkuvat talviunta pääsääntöisesti lokakuusta huhtikuuhun, lähinnä sen takia että suuri osa niiden saalistamista eläimistä joko myös nukkuvat talviunta tai ovat vaikeasti saalistettavissa, eikä karhun ruuansulatus ole niin tehokas että se pärjäisi pelkällä kasviravinnolla, sen normaalisti syömien haaskojen sijaan. Joissain tapauksissa myös nälkä saattaa herättää karhun talviunilta, jolloin sen on pakko poistua pesästään etsimään ruokaa. Karhuja ei myöskään saa metsästää talvella riistaksi, sillä talvehtiessaan ne eivät ulosta tai virtsaa ollenkaan, tehden näin ollen sen lihasta myrkyllistä koko talven ajaksi. Karhujen kiima-aika sijoittuu alkukesään. Naaraskarhu saattaa olla kantavana jopa 270 päivää, tehden sen kantoajasta yhden eläinmaailman pisimmästä. Kiima-aikaan karhut ovat myös pahiten vaaraksi ihmisille. On myös havaittu että uroskarhut tappavat nuoria pentuja, ilmeisesti sen takia jotta uros pääsisi levittämään paremmin omia geenejään.

 

Muinaissuomalaisille ja mytologisesti karhu on pyhä eläin; pelätty ja samanaikaisesti arvostettu. Kun entisaikaan karhuja on pyydetty, on tämän jälkeen pidetty peijaiset, eli juhlat karhun kunniaksi, joiden tarkoitus on ihmisten puolesta pyytää karhua palaamaan ihmisen ravinnoksi takaisin metsään. Vielä tänäkin päivänä on peijaisperinne voimissaan, lähinnä pohjoisessa Suomessa. Kiertoilmauksia ja nimityksiä karhulle on useita, ja niistä tunnetuimmat ovat aikaisemmin mainittu mesikämmen, otso, metsän kuningas sekä kontio. Myös itse karhu on toiminut alun perin nimityksenä tarkoittamaan sen turkkia, myöhemmin kuitenkin vakiintuen lajin nimeksi. Muinaissuomalaiset kavahtivat karhun oikeaa nimeä sen pelossa, että mikäli nimen lausuu, tulee karhu heidän luokseen. Tämän takia kiertoilmauksia ja -nimityksiä on keksitty kautta aikain. Nimityksenä karhu on perujaan sanasta mehiläissusi.

Joutsenet

Joutsenet, tämä upea eläin jota tavataan myös usein meillä Suomessa. Niiden tunnusmerkkinä toimii pitkähkö kaula ja yleisesti ottaen valkoinen höyhenkerros. Joutsenet ovat hanhille sukua ja niitä on kuusi erilaista lajia. Aiemmin joutsenia oli seitsemän lajia, mutta valitettavasti uudenseelanninjoutsen on kuollut sukupuuttoon. Uudenseelanninjoutsen oli Mustajoutsenen alalaji. Joutsenet eivät ole yksineläjiä, sillä ne solmivat ikuisesti kestävän parisuhteen kumppaninsa kanssa. Suomenluontolehti.fi haluaakin nyt esitellä pääpiirteittäin kaikki kuusi upeaa joutsenlajia: Mustajoutsen, Laulujoutsen, Pikkujoutsen, Trumpettijoutsen, Mustakaulajoutsen ja Kyhmyjoutsen.

Mustajoutsen (Cygnys atratus) on joutsenlaji joka juontaa juurensa hieman kauempaa, nimittäin Uuden-Seelannin ja Australian seudulta. Sitä voidaan tavata myös Euroopassa. Toisinkuin tuntemamme joutsenet suomessa, Mustajoutsen on nimensä mukaisesti tumman värinen, sillä sen höyhenpeitto on melkein kokonaan musta lukuun ottamatta valkoisia siipisulkia. Kooltaan täysikasvuiset mustajoutsenet voivat kasvaa jopa 140 senttiä pitkiksi ja siipien väli jopa kaksi metriseksi. Tarina kertoo että mustajoutsen on perinyt mustan värinsä suojelutarkoituksessa varikselta, maastoutuen paremmin kotkien hyökkäyksiltä.

Laulujoutsen (Cygnus cygnus) on iso valkea joutsenlaji jota tavataan myös meillä Suomessa. Täysikasvuinen laulujoutsen voi kasvaa jopa 160 senttiä pitkäksi ja siipien väli jopa yli 230 senttimetriseksi. Lajia esiintyy pääpiirteittäin Euroopan ja Aasian pohjois-osissa ja talven tienoilla se vetäytyy hieman etelämmäksi etsien sulaa vettä. 1900-luvun tienoilla laji koki vakavia uhkia etenkin Ruotsissa ja Suomessa, sillä niiden metsästyksen vuoksi se meinasi kuolla sukupuuttoon. Laji kuitenkin saatiin rahoitettua ennen 1900-luvun puoliväliä ja kanta kasvoi takaisin elinvoimaiseksi. Laulujoutsenta tavataan myös kulttuurisessa tarkoituksessa, sillä esimerkiksi meillä kotosuomessa se on esiintynyt Kalevalassa ja maalauksessa nimeltä Lemminkäisen äiti. Tämän lisäksi laulujoutsen on kotimaamme kansallislintu.

Pikkujoutsen (Cygnus columbianus) on pohjoisalueilla esiintyvä pienehkö joutsenlaji. Täysikasvuinen pikkujoutsen voi kasvaa noin 130 senttiä pitkäksi, siipien kärkiväli on maksimissaan noin 195 senttiä. Laulujoutseneen verrattuna pikkujoutsenen turvassa on enemmän mustaa ja kaula on lyhyempi. Se solmii elinikäisen parisuhteen kahden ja kolmen ikävuoden välissä viettäen loppuelämänsä kumppaninsa kanssa.

Trumpettijoutsen (Cygnus buccinator) elää lähes täysin saman lailla kuin laulujoutsen. Se on yksi maailman isoimmista vesilinnuista, uroksen kasvaessa täysimittaiseksi se voi olla jopa yli 150 senttiä pitkä ja siipien kärkiväli huimat 2,5 metriä. Väriltään se on valkoinen ja turpa kokonaan musta. Tätä joutsenlajia esiintyy Pohjois-Amerikassa ja yksilöitä on viimeisten tietojen mukaan olemassa lähemmäs 20 000 yksilöä. Myös trumpettijoutsen on ollut lähellä kuolla sukupuuttoon, sillä 1930-luvun alussa kanta oli vain noin 70 yksilön verran.

Mustakaulajoutsen (Cygnus melancoryphus) on nimensä mukaisesti mustakaulainen joutsenlaji, muuten väriltään valkoinen. Lajia esiintyy Etelä-Amerikassa ja se on alueensa ainoa joutsenlaji. Mustakaulajoutsenta voi tavata usein puistojen yleisilmeen kasvattajana sillä se on kaunis lintu. Täysikasvuisena se on noin 1,1 metriä pitkä ja siipien kärkiväli noin 170 senttiä.

 

 

Kyhmyjoutsen (Cygnus olor) on iso joutsenlaji, sen pää ulottuu jopa 1,2 metrin korkeuteen seisoma-asennossa. Alkuperäisesti kyhmyjoutsen on kasvattanut juuriaan Länsi-Aasian erilaisissa arovesistöissä, se on ajan saatossa kuitenkin levinnyt myös Eurooppaan. Laji on erittäin selviytymiskykyinen, sillä Euroopasta on löydetty fossiileja joiden mukaan kyhmyjoutsen eli koko jääkauden jälkeisen ajan jopa yli 10 000 vuoden ajan. Täysikasvuinen kyhmyjoutsen on melko iso, se voi kasvaa jopa 160 senttiä pitkäksi ja siipien väli lähes 2,5 metrin pituiseksi. Painoa tälle lentävälle suurlinnulle voi kertyä jopa yli 15 kiloa. Tarinan mukaan kyhmyjoutsen laulaa sulosointuja juuri ennen kuolemaansa, joka on kulttuurisessa mielessä saanut nimen joutsenlaulu.

Eläinsuojelu Suomessa

Eläinsuojelu on pähkinänkuoressa sitä kun eläinten hyvinvointia ja hyvää kohtelua edistetään suojelemalla niitä kivulta ja kärsimykseltä sekä ehkäisemällä niiden sukupuuttoa ja turvaamalla eläinten elinkaaren sekä tulevaisuuden. Eläinsuojelulle on olemassa myös oma laki jossa sen perusteet määritellään yksilöllisesti. Lakisääteisesti jokaisella ihmisellä on vastuu ja velvollisuus huolehtia eläinsuojelusta ja auttaa sen toteutumista. Sitä myös valvovat useat eri tahot, kuten eläinsuojeluvalvojat, poliisit, kunnan ja läänineläinlääkärit ja terveystarkastajat. Myös löytöeläintoiminta on osa vapaaehtoista suojelutoimintaa.

 

Täytyy alleviivata että eläinoikeustoiminta ja eläinaktivismi sekoitetaan usein keskenään varsinaisen eläinsuojelun kanssa, kun näistä jälkimmäinen tarkoittaa pääasiassa laissa määriteltyjen vähimmäisvaatimusten täyttämistä, tarkoittavat aikaisemmat taas eläinten oikeuksien ajamista lainpuitteissa laajemmaksi käsitteeksi. Aktivistit ovat sitä mieltä että Suomen laki on ristiriidassa itsensä kanssa, kun se sallii turkistarhauksen ja lihateollisuuden, jotka voidaan lukea tarpeettomasti eläimille tuotetun kärsimyksen, tuskan ja pahoinvoinnin piiriin, mutta jotka kuitenkin ovat kaikki yksiselitteisesti taasen kiellettyjä eläinsuojelulain periaatteissa.

 

Suurimpia eläinsuojeluviranomaisia suomessa ovat muunmuassa maa- ja metsätalousministeriö, joka on ylin viranomainen eläinsuojelussa sekä valvoo sääntöjen ja lakien noudattamista suojelussa ja eläinkuljetuksessa sekä valmistelee asian suhteen lainsäädäntöjä. Maa- ja metsätalousministeriä ohjaa myös Eviran eläinsuojelutoimintaa, jolle ei ole annettu erikseen oikeuksia suorittaa tilojen tai kuljetusten tarkastuksia, vaan jonka toiminta on ohjattu pääsääntöisesti toimeenpanotehtävien ohjaamiseen ja kehittämiseen. Suojelulakien täytäntöönpanoa valvoo puolestaan hoitaa aluehallintavirasto, jonka alaisuudessa eläinsuojelun toteutumista valvovat läänineläinlääkärit toimivat. Tarkastuseläinlääkäri on valvontaviranomainen joka toimii teurastamoiden alueilla ja rajaeläinlääkäri joka puolestaan valvoo rajatarkistusasemilla maahan tuotavia ja maasta pois vietäviä teuraseläimiä. Aluehallintovirasto voi myös lain ehdoilla määrätä eläinsuojeluvalvojille oikeuden tehdä tarkastuksia teurastamoille sekä tiloille, jotka eivät kuulu kotirauhan piirin. Kotirauhan piirissä tehtävissä tarkastuksissa johtovastuussa ovat viranomaiset, jotka voivat asettaa määräyksiä ja tarvittaessa myös kieltoja eläinten pidolle, toisin kuin eläinsuojeluvalvoja.

 

Eläinten oikeuksia puolustavia järjestöjä sekä liittoja toimii Suomen alueella myös lukuisia, muunmuassa Animalia ry. Animalia esimerkiksi ajaa jatkuvasti alas turkistarhausta, ja pyrkii lopettamaan koe-eläin toiminnan sekä tuhoamaan perinpohjaisesti tehokkuusajattelun tuotantoeläimissä. Animalia myös ajaa kasvissyönnin asiaa. Järjestö voidaan luokitella jossain määrin aktivistiseksi liitoksi, joskin paljon pienemmässä ja vähemmän haitallisessa merkityksessä kuin maailmanlaajuisesti toimivat järjestöt.

 

Kaikkialla maailmassa ei eläinsuojelua ole kuitenkaan valvottu vastaavanomaisella järjestelmällisellä toiminnalla kuin suomessa. Esimerkiksi Amerikassa ja lähi-idässä eläinten oikeudet on tallottu maanrakoon, ja tämä näkyy aktivismin tasossa: Useimmiten ulkomailla aktivistit joutuvat turvautumaan pahimmillaan lain rikkomiseen ja rangaistaviin rikoksiin, jotta eläinsuojelu nousisi puheenaiheen korkealle taholle. Näistä toimijoista mainittakoon maailmanlaajuisesti toimiva myös ilmaston sekä muun ympäristön puolesta toimiva Greenpeace, joka lähivuosien aikana on turvautunut hyvinkin radikaaleihin tekoihin ja äärimmäisiin liikkeisiin, kuten vandalisoinut geenimuunnelmien tutkimuksia sekä koeviljelmiä, murtautui Australialaiseen laboratorioon ja tuhosivat sen sisältämät geenimuunnellut diabeteksen hoitoon tarkoitetut vehnäviljelmät. Greenpeacen perustaja muunmuassa syyttäkin nykyistä toimintaa äärivasemmistolaiseksi järjestöksi, joka ilmaston, ympäristön ja eläinten oikeuksien puolesta suorittaa rikoksia ihmisyyttä vastaan.

 

Tämä on siis vain äärimmäinen esimerkki eläinaktivismista, eivätkä kaikki asialle vihkiytyneet todellakaan toimi vastaavalla tavalla. Lopputulemana sanottakoon että vaikka Suomella on edelleen parantamisen varaa eläinsuojelussa, on tämän eteen tehty töitä jo roimasti ja koko ajan mennään parempaan päin. Vastaavaa toimintaa soisi tulla käytetyksi myös maailmanlaajuisesti, jolloin kaikki yrittäisivät päästä samaan lopputulokseen, joka helpottaisi sekä ihmisten että eläinten hyvinvointia huomattavasti. Töitä siis on edelleen tehtävänä suuri määrä, mutta kaikki tavoitteet tämän asian tiimoilta ovat vaivannäöllä täysin mahdollisia saavuttaa.