Kurjenrahkan kansallispuisto

kurjenrahka

Kurjenrahka on Varsinais-Suomessa Turun, Auran, Maskun, Mynämäen, Nousiaisten, Pöytyän ja Ruskon kunnissa sijaitseva kansallispuisto.  Se on Varsinais-Suomen laajin ja monipuolisin suojeltu suoalue ja on perustettu vuonna 1998. Kurjenrahkalle on helppo poiketa puolen päivän taikka vaikka yön yli kestävälle retkelle, ja puistossa pääseekin vaikka rauhoittumaan kaupungin hälinästä, patikoimaan, hiihtämään ja bongaamaan lintuja. Kävijöitä Kurjenrahkassa oli vuonna 2014 yli 36 000 kappaletta. Metsäkasvillisuuden lisäksi täällä pääsee ihailemaan muun muuassa pallosaraa, metsäkortetta, korpikaislaa ja korpi- ja luhtakastikoita. Kosteammilta alueilta voi myös löytää kurjenjalkaa, terttualpia, rentukkaa ja raatetta.

Patikointimaasto Kurjenrahkassa on aivan erinomainen. Kansallispuistossa kulkevat merkityt reitit muodostavat alueen ulkopuolisen Kuhankuonon retkeilyreitistön kanssa yli 300 kilometrin mittaisen reittikokonaisuuden. Voit valita valmiiksi merkityistä reiteistä esimerkiksi lyhyen yhden kilometrin mittaisen luontopolun, kävellä jommankumman kansallispuiston kahdesta rengasreitistä tai tehdä 6 kilometrin mittaisen Savojärven tai Pukkipalon kierroksen. Vajosuon vaellus -niminen reitti taas on noin 30 kilometrin mittainen, ja kiertääkin koko kansallispuiston. Kuhankuonolle johtava reitti on jopa esteetön, eli siis sinne pääsee helposti myös lastenrattailla tai pyörätuolilla.

Miten Kurjenrahkaan pääsee kulkemaan?

Kurjenrahkan kansallispuisto sijaitsee noin 35 kilometriä Turun keskustasta pohjoiseen, maantie nro 204 (Turku-Yläne) länsipuolella. Kansallispuiston pääopastuspaikalle mentäessä käännytään Turku-Säkylä-tieltä länteen Kuhankuonontielle, joka johtaa Kurjenpesän pysäköintialueelle.

Kansallispuistoon pääsee myös julkisilla kulkuneuvoilla! Turun Kauppatorilta liikennöivät paikallisliikenteen linja-autot 21 ja 23 ajavat Tortinmäen päätepysäkille, josta on noin 6 kilometrin matka Kuhankuonolle kansallispuistossa. Lisäksi Turusta ja Säkylästä on myös Matkahuollon linja-autoyhteys Kurjenrahkalle. Jää pois kyydistä pikavuoron pysäkillä ’Kuhankuono’ ja kävele siitä noin 500 metrin matka Kurjenpesälle.

Mitä on hyvä huomioida Kurjenrahkalle lähdettäessä?

Suosittelemme samoilemaan reittejä vain valoisaan aikaan keväällä tai kesällä. Talvella tai pimeän tullen reiteiltä on helppo eksyä, sillä reittimerkit eivät hohda pimeässä. Matkaan on tietenkin hyvä ottaa mukaan perusvarusteet, kuten hyvät kengät, sateen kestävä takki, vesipullo, kompassi ja kartta. Tulen teko on sallittu vain sille merkityissä paikoissa. Vajosuon vaellus -reitillä on jätepiste roskille, ethän jätä jälkeesi roskia.

 

Sienimetsällä

mustatorvisieni

Suomen luonto on monipuolinen ja täynnä mitä uepampia kulinaarisia herkkuja. Siksi sinne kannattaakin suunnata ja hyödyntää sen upeat antimet. Kaiken lisäksi Suomen luonnossa on lähes jokaisena vuodenaikana tarjolla jotakin josta nauttia. Tässä blogikirjoituksessa käsittelemme kuitenkin sieniä ja niiden uskomatonta maailmaa.

Suomen metsät ovat ihanteellinen kasvupaikka maukkaille sienille ja siksi niitä onkin tarjolla todella runsaasti. Vaikka ei olisikaan mikään sienien eritystuntija, voi silti helposti opetella edes muutaman turvallisen lajikkeen joita poimia. Tälläisia sienilajikkeita ovat esimerkiksi Kanttarelli, Mustatorvisieni ja Herkkutatti. Näiden sienien kanssa ei voi mennä vikaan.

Jos sienien tunnistaminen on vielä hiukkasen hakusessa, on parempi että keskittyy vain muutamiin ja jättää muut suosiolla muille sienestäjille. Paras tapa kuitenkin oppia tuntemaan sieniä on lähteä jonkun kokeneen sienestäjän matkaan ja tarkkailla sekä kysellä mahdollisimman paljon. Toki on hyvä tutustua ennakolta kirjallisuuteen tai nettien sienistä kertoviin sivustoihin, mutta helpoin tapa oppia on kulkea mukana ja nähdä sienet luonnossa.

kanttarelli

Kanttarelli, eli toiselta nimeltää Keltavahvero on ehkä kaikkein tunnetuin Suomen sienilajikkeista. Se on kirkkaankeltainen sieni, joka piileskelee usein syksyn lehtien seassa. Yleisesti sitä tapaa koivikoissa ja niiden reunamilla olevassa heinikossa. Ne kasvavat ryhmissä ja monesti ne ovatkin aivan polun vieressä isona ryppäänä. Kanttarelli kasvaa myös vuodesta toiseen samoilla paikoilla, eli kerran hyvä sienipaikan löydettyään sinne kannattaa suunnistaa toisenkin kerran. Poiminta-aika ajoittuu välille heinä-lokakuu. Kanttarellin maku on miellyttävä, ollen samaan aikaan todella maukas, mutta pehmeän makuinen.

herkkutatti

Mustatorvisieni, on kanttarellien sukulainen ja toinen hyvin helposti tunnistettava ja maukas sienilajike. Kuten kanttarellikaan, ei mustatorvisienikään tarvitse erillistä esikäsittelyä, vaan on valmis heti syötäväksi. Sen väritys on tummanruskea, mutta kastuessaan se on lähempänä mustaa. Mustatorvisieni kasvaa lehtojen ja kangasmetsien reunamilla suurina kasvustoina. Poiminta-aika ajoittuu välille elo-lokakuu. Mustatorvisienessä on vahva maku ja usein sitä käytetäänkin kuivattuna ja murennettuna ruokien maustamiseen.

Herkkutatti, on tunnettu ja Euroopassa erittäin suosittu ruokasieni, jonka tunnistaminen on helppoa. Se on suurikokoinen ja tanakka. Herkkutatin jalka on usein paksu ja valkea, hattu taasvaaleanruskea. Herkkutattia tavataan metsissä, joissa sen ympärillä ei ole liikaa aluskasvillisuutta, se kuitenkin viihtyy yleensä puiden lähistöllä, koska se elää symbioosissa niiden kanssa. Se on maultaa miedon pähkinäinen ja sen malto on kiinteä.Sen satokausi ajoittuu yleensä heinä-elokuulle, mutta joskus herkkutatteja on tavattu jo myös kesäkuun puolella. Näistä kolmesta sienilajikkeesta herkkutatti työllistää eniten ihmisiä, sillä sen kansainväliset markkinat ovat todella suuret.

sieniä

 

 

 

 

 

 

 

Suomen luonnon monipuolinen tarjonta

kataja

Tänään käsittelemme Suomen luonnon uskomattoman monipuolista tarjontaa. Esimerkiksi Suomen luonnossa kasvavat lääkekasvit, joita ennen muinoin käytettiin todella paljon, on aihe josta on hyvä edelleen puhua. Yleisesti ottaen kasveilla parantamisessa käytetettiin mielummin tuoretta, kuin kuivattua kasvia, mutta totta kai talviaikana jouduttiin myös turvautumaan kuivattujen lääkeyrttien apuun. Oli yleistä valmistaa niistä väkevää teetä sisäisesti, tai vaihtoehtoisesti salvaa, jota käytettiin ulkoisesti. Kasveista saatettiin myös tehdä hauteita tai haavataitoksia ja monien vaikutusta tehostettiin kuumassa saunassa.

Seuraavassa luetellaan muutamia nykyään yleisiä kasveja, joilla harva tietää olevan lääkinnällisiä vaikutuksia.

Ahomansikka, auttaa kihtiin ja yleensä siitä valmistettiinkin teetä. Ahomansikka toimi myös nykyisten laksatiivien edeltäjänä ja yllättäävää, myös silmätulehduksiin.

Apila, käytettiin hoitokeinona niin peräpukamiin, keuhkoputkikatarriin kuin vatsakatarriinkin.

Haapa, Auttoi reumatismiin, veren puhdistamiseen ja myös kotieläinten hoidossa se oli aikoinaan tunnettu matokuuri hevosille.

Kanerva, lisäsi maidonnousua rintoihin uudella äidillä ja auttoi myös munuis-ja virtsatietulehduksiin.

Kauraa käytettiin hoitamaan keuhkotautia, sekä paiseiden hoidossa.

Tässä on vain todella minimaalinen esittely Suomen luonnossa kasvavista lääkekasveista, joilla ennen hoidettiin lukuisia erilaisia sairauksia ja vaivoja. Tämä kertoo sen kuinka monimuotoinen Suomen luonto on ja miten meidän tulisi edelleen nyky päivänäkin osata arvostaa sen suomia antimia ja myös muistaa suojella sen haavoittuvuutta. Suomalainen luonto on oikea aarreaitta, josta löytyy kaikkea lääkekasveista, upeisiin visuaalisiin elämyksiin ja yksi Suomen luontolehti sivuston tarkoitus onkin lisätä ihmisten tietoisuutta tästä kaikesta.

Vaikka kasvukausi Suomessa onkin todella lyhyt verrattuna moniin muihin maihin, on suorastaan uskomatonta kuinka runsaasti se voi tarjota niinkin lyhyessä ajassa erilaisia antimia, jos vaan tietää mitä etsiä, sillä apua löytyy lähes jokaiseen vaivaan.

Entäpä sitten luonnosta saatavat ruoka aineet, joista moni onkin jo meille monelle tuttu. Suomen luonnon todella ihana marja, sieni ja yrtti valikoima, on todella harvinaislaatusien suuri jopa koko maailman mittapuulla. Kaiken lisäksi, johtuen neljästä erillisestä vuodenajastamme, maut ovat todella vahvoja ja selkeitä verrattuna lämpimissä maissa kasvaviin marjoihin yms.

 

Luonnon armoilla

ukkonen'

Luonto on kaunis ja osa meidän jokaisen suomalaisen sielunmaisemaa. Mutta luonto voi myös olla arvaamaton ja pahimmassa tapauksessa vaarallinen. Näin kävi kerran itselleni, kun ollessani eräretkellä, en osannut lukea tarpeeksi hyvin luonnon minulle antamia merkkejä ja varoituksia. Syy oli siis oikeastaan kokonaan minun ja tästä tapauksesta opinkin kallisarvoisen läksyn siitä, että luonnon antamiin merkkeihin tulee reagoida ajoissa ja myös ottaa ne vakavasti. Toisaalta taas jos haluaa kokea jotain unohtumatonta, kannattaa sittenkin luottaa omaan intuitioon!

Eräretkeni kohteeksi olin valinnut kauniin Neitvuoren Mikkelin Anttolassa. Päivä oli kuulas ja kaunis loppukesän päivä, jollaisista sitä vain haaveilee, talven pimeinä kuukausina. Tarkoituksenani oli kiivetä Neitvuorelle, syödä siellä eväät ja nauttia luonnon rauhasta, sekä kauneudesta ja mahdollisesti uida hetkinen kauniissa Puulavedessä. Alku reissusta sujuikin täysin suunnitelmien mukaan ja ilma oli kaunis, askel nousi ripeästi ja eväät maistuivat taivaallisille Neitvuoren jylhissä maisemissa. Loppuja eväitä reppuun pakatessani, kuulin ukkosen jyrähtelevän kaukana ja taivaalle kerääntyvän tummia ja uhkaavia pilviä. Aivan yhtäkkiä koko tunnelma oli muuttunut toiseksi. Äsken niin kauniina kimmeltänyt järvenselkä oli muuttunut tummaksi ja pelottavaksi ja vain minuutteja aiemmin auringossa hehkuneet männynrungot olivat menettäneet kauniin kultaisen hehkunsa ja tuijottivat minua uhkaavasti. Olin jo aiemmin kahvia siemaillessani, kuullut ja aistinut ukkosen saapumisen, mutta en ollut välittänyt siitä, koska olin luottanut että se kiertäisi Neitvuoren kaukaa. Nyt näytti siltä että se oli saapumassa juuri vuoren ja järven päälle, mikä tiesi todella kovaa ja hurjaa ukkosmyrskyä. Mietin kuumeisesti eri vaihtoehtoja ja tulin siihen tulokseen että kaikkein paras vaihtoehto oli etsiä pieni luola tai kivenkolo ja ahtautua sinne odottamaan, kunnes luonnonvoimat olisivat ohittaneet minut. Lapsuudestani muistin lähellä sijaitsevan Kummelin luolan ja päätin että se saisi kelvata suojakseni. Muistin onneksi hyvin missä luola sijaitsi ja juuri kun taivasta repivä ukkkosmyrsky saapui päälleni, ehdin sujauttaa itseni ja reppuni luolaan. Luolan kiviset seinät kumisivat, kun mahtavat luonnonvoimat pyyhkivät ylitseni ja kuulin kuinka kauempana metsässä puut ryskivät, tuulen riepotellessa niitä. Jostain kumman syystä, tunsin kuitenkin oloni luolassa turvalliseksi ja kuuntelin ja katselin myrskyä ennemminkin kiinnostuneena, kuin kauhistuneena. Taisin jopa torkahtaa hetkeksi ja herätessäni luonto oli kuin uudesti syntynyt. Kauniit vesipisarat kimmelsivcät kesäillan auringossa, kuin pienet kristallit ja lintujen konsertti oli alkanut uudelleen. Järvenselällä ui silkkiuikku pariskunta ja ilta auringon säteet heijastuivat pienestä aallokosta. Näky oli niin kaunis että en varmasti koskaan unohda sitä koko loppuelämäni aikana. Se sai minut jopa olemaan iloinen siitä, että en ollut ottanut luonnon minulle antamia varoituksia todesta, vaan olin päättänyt jäädä. Vaikka mahtava ukkosmyrsky pyyhkäisikin ylitseni tuolla eräretkellä, siitä taisi kuitenkin tulla elämäni ihanin ja ikimuistoisin metsäretki.

Myrskyn jälkeen

Luonto inspiroi

luonto1

 

Luonto puhuttelee, ja inspiroi niin monessa asiassa. Luonnosta voi hakea inspiraatiota, mitä ikinä tekeekin. Esimerkiksi luovan työn tekijät löytävät inspiraationsa tekemiseen, todella usein luonnosta. Oletko koskaan miettinyt, miksi runoilijat istuvat puiston penkillä, tai maalarit maalaavat ainaisia taivaanrantoja. Siihen on syynsä, joista suurin on luonnon vaikutus mieleen. Se puhdistaa, saa ajatuksen kulkemaan, ja inspiroi.

Pitää myös tehdä sitä mikä puhuttelee sinua, ei vain se, mikä saa sinut tekemään jotain kaunista. Vaan täytyy myös tehdä sitä, mistä haet itsekin inspiraatiota. Usein luovuuden lähteillä piilee suurimmat salaisuudet. Joskus saattaa ymmärtää, että se, jonka luulit vain inspiroivan sinua tekemään omaa juttuasi, onkin sinun juttusi.

Mikä tahansa se asia on, mikä saa sinut inspiroitumaan tee sitä, mene siihen paikkaan, joka auttaa sinua, luomaan jotakin kaunista. Luonto, etenkin Suomessa on minulle asia, jonka avulla puhdistun kaikesta siitä, mikä on tukkinut sielun, ja lamaannuttanut inspiraation. Joskus se on metsä tai niitty, joskus myös meri, tai järvi.

Luonnon vaikutus on kerrassaan suurenmoinen. Se voi saada meitä tekemään asioita, jotka eivät olisi koskaan muuten tulleet mieleemme. Luonto inspiroi niin montaa tekijää ja niin monella tavalla. Se on kaiken yhdistelmä. Se on hiljaisuutta, se on puita, se on lintujen laulua, koskemattomuutta. Mikä kenellekin, mutta ennen kaikkea, se on kauneutta. Ja kauneus inspiroi aina. Se, mikä sinulle on kaunista, on omasta mielestä kiinni.