Saimaannorppa

saimaannorppa

”Saimaan saaressa pikkuinen torppa, istuu portailla Nestori Miikkulainen. Huuliharppuaan soittaa, ja norppa, nousee pinnalle pärskähtäen”, näin lauloi Juha Vainio aikanaan. Saimaannorpat ovat saaneet taas viime päivinä julkisuutta ja näitä ihastuttavia erittäin harvinaisia otuksia, Pullervoa ja Siiriä, pystyikin seurailemaan WWF:n Norppaliven välityksellä.

Saimaannorppa on yksi maailman harvinaisimmista hylkeistä ja se luokitellaan erittäin uhanalaiseksi. Saimaannorppia arvioidaan olevan vain 360 yksilöä. Saimaannorppia elää vain Suomessa, Saimaan vesistöissä, ja siksi suomalaiset ovatkin ottaneet kunnia-asiaksi saimaannorpan suojelemisen. Saimaannorppa on yksi todella harvoista hyljelajeista, jotka elävät makeassa vedessä. Tämä juontaa juurensa historiaan, sillä hylje on jäänyt eristyksiin Saimaalle noin 8 000 vuotta sitten, kun yhteys Itämereen katkesi jääkauden jälkeen.

Saimaannorppa melkein kuoli sukupuuttoon, sillä vielä 1940-luvulla siitä maksettiin tapporahoja. Sitä pidettiin pitkään myös vahinkoeläimenä, kunnes vasta 1970- ja 1980-luvun asennemuutoksen vuoksi sitä alettiin suojella. Tähän vaikutti osaltaan myös Juha Vainion alussa mainittu kappale ”Vanhojapoikia viiksekkäitä”. Saimaannorppa onkin Suomen luonnonsuojeluliiton tunnuseläin.

Tyypillinen saimaannorppa on noin 130 – 145 cm ja se painaa noin 50 – 90 kg riippuen vuodenajasta. Saimaannorppa on väriltään tummanharmaa ja sen karvapeitteessä on yksilöllisiä vaaleita rengaskuvioita, joista tietyn yksilön voi erottaa. Saimaannorpan keskimääräinen elinikä on noin 20 vuotta.

Norppa on sopeutunut vesielämään ja se viettääkin noin 80 % ajastaan vedessä. Saimaannorpan ruokavalio koostuu lähinnä pikkukaloista ja se syö niitä muutaman kilon päivässä. Norpan lempikaloja ovat ahven, muikku, särki ja kuore. Keväisin karvanlähtöaikaan norpat möhöttävät ja paastoavat rantakivillä loikoillen, tuolloin heitä voi seurata myös Norppaliven välityksellä. Vaikka ihmiset näkevät norpasta laiskimman puolen, on totuus aivan toinen, sillä se on muun muassa erittäin taitava sukeltaja.

Saimaannorpan uhkina ovat kalaverkot, ranta-asutus sekä ilmastonmuutos. Varsinkaan kuutit eivät osaa varoa kalaverkkoja, jolloin ne takertuvat niihin ja hukkuvat. Tilanne on parantunut kalastusrajoitusten myötä, mutta kalaverkot ovat edelleen suurin saimaannorpan uhka. Norpat ovat myös hyvin herkkiä häiriöille pesimäaikanaan, jolloin ihmisten tulisi välttää moottorikelkkailua erityisesti rantojen ja pienten saarten läheisyydessä. Myös Saimaan alueen lisääntyvä loma-asutus uhkaa saimaannorppien pesimäaikaa. Ilmastonmuutosta voidaan pitää myös saimaannorpan uhkana, sillä lumi ja jää ovat elintärkeitä poikasten selviytymiselle, sillä norppa synnyttää poikasen lumesta rakentamaansa pesään.

Ovatko sääsket Lapin kirous?

hyttynen

Oletteko koskaan ihmetelleet luonnon ihmeellisyyttä? Niin mekin. Tänään ajattelimme pohtia kesän kynnyksellä hieman myös ikävää aihetta, hyttysiä. Hyttyset ovat usein varsin ikävä vaiva ihanan kesän aikana, mutta oletteko koskaan miettineet, miksi erityisesti Suomen Lapissa on niin paljon hyttysiä sekä sääskiä?

Lappi tunnetaan poroistaan sekä myös valitettavasti hyönteisistään. Tätä aikaa kutsutaan Lapissa räkäksi, jolloin sääsket, mäkärät, polttiaiset sekä paarmat kiusaavat niin ihmisiä kuin eläimiäkin. Räkkää tarkoittaa siis erilaisten itikoiden massaesiintymää, jolloin hyttysiä lentelee jopa sakeana parvena. Räkkäaika alkaa noin juhannuksen aikoihin, jolloin Lapissa on valoisinta sekä myös kosteaa.

Räkän katsotaankin johtuvan nimenomaan Lapin kesän valoisuudesta sekä kosteudesta. Tämän lisäksi Lapissa hyttyset ehtivät kehittyä rauhassa lukuisissa lapin sulamis- ja sadevesilammikoissa. Koska pohjoisessa osassa Suomea talvet ovat lumisia ja sulamisajat verrattain pitkiä, on hyttysen poikasilla erinomaisesti aikaa kehittyä ärsyttäväksi inisijäksi. Toinen seikka, miksi hyttysiä esiintyy nimenomaan Lapissa, on se, että Lapin kesä on verrattain lyhyt, jolloin kaikki hyönteiset tulevat oikeastaan liki samaan aikaan. Tämä tuntuu pahentavan entisestään tilannetta.

Vaikkakin hyönteiset ovat inhottava vaiva, eivät ne kuitenkaan ole pelkästään haitaksi, vaan myös hyödyksi. Hyönteisistä on hyötyä erityisesti poromiehille, sillä tällöin porot lähtevät tuulisimpiin paikkoihin hyönteisiä karkuun, kuten avosoille ja tunturialueille. Näillä alueilla muun muassa vasanmerkintä sujuu helpommin.

Hyönteiset ovat myös lintujen herkkuja, jolloin linnut saavat ruokittua nälkäsiä poikasiaan helpommin. Tämän vuoksi linnut matkaavatkin nimenomaan Lappiin jopa tuhansien kilometrien päästä, jotta he saisivat enemmän herkkuja syödäkseen.

Hyttynen on siitä vikkelä otus, että se osaa suunnistaa lämmön perusteella. Näin ollen hyttyset löytävät ihmisen hajun sekä lämmön perusteella. Hyttyset pystyvät haistamaan ihmisen hengityksen jopa 100 metrin päähän. Hyttyset pistävät yleensä verisuonien kohdalle, sillä heidän tuntosarvien kärjissä olevat lämpöreseptorit tunnistavat verisuonten lämmön.

Hyttysen pistoissa on myös eroja, sillä jotkut hyttyset ehtivät syödä vatsansa puoliksi täyteen, ennen kuin kukaan edes huomaa pistoa. Toisten hyttysten piston huomaa liki samantien. Tämä selittyy puudutusaineella, jota on hyttysen erittämässä syljessä. Toisilla hyttysillä puuduteainetta on enemmän ja toisilla vähemmän. Kun hyttynen saa vatsansa täyteen, se ei useinkaan jaksa lentää, vaan se pudottautuu lähes samantien lepäilemään maahan.

Tuleeko kesä Suomeen koskaan?

kevään sää

Mediassa puhuttaa, onko Suomen pitkään jatkunut kevät seurausta ilmastonmuutoksesta. Ilmastonmuutoksesta on kohuttu jo useampia vuosia. Fossiiliset polttoaineet, tehtaiden päästöt sekä muut saasteet nakertavat elintärkeää otsonikerrostamme, joka suojaa maapalloamme liialliselta UV-säteilyltä. Muutoksia on jo havaittavissa varsinkin jäätiköillä, sillä jään määrä on uhkaavasti vähentynyt.

Tämän hetkisen kylmät ilmat sekä jopa lumisateet toukokuussa saavat pohtimaan, onko ilmastonmuutos jo tulossa? Ja vaikuttaako se näin paljon myös Suomessa? Ja miten tämä kaikki vaikuttaa luontoon?

Ilmaston viilenemisiä ja lämpenemisiä on tapahtunut historian löydöksien mukaan lähes aina, joten näin pienellä aikavälillä ilmastonmuutosta ei voi tarkastella vaan asiaa tulisi tarkastella kymmenien ja jopa satojen vuosien sykleissä.

Tämä kevät on kuitenkin mennyt erityisen pitkälle ja sitä mieltä on myös meteorologi Pekka Pouta, joka ei uutislähetyksessä voinut muuta kuin nauraa Suomen säille. Se, miten pitkään jatkunut kylmä ilma tulee vaikuttamaan luontoon sekä muun muassa sen tarjoamiin marjasatoihin, viljelyyn sekä muihin seikkoihin, jää nähtäväksi. Usein myöskään liian lämmin ja aikainen kevään aloitus ei ole otollinen esimerkiksi perunaviljelmille taikka muille maatalous viljelmille.

Olemme kuitenkin jo huomanneet, että puusto ei viherrä aivan samalla tavalla kuin edellisinä keväinä. Tästä huolimatta kuitenkin linnut ovat jo saapuneet talvilomaltaan takaisin kotosuomeen. On tainnut kyllä heillekin olla melkoinen shokki, kun Suomessa ilmat ovat yhä viileät eivätkä niin lämpimät, joihin he ovat ehkä aiemmin tottuneet.

Nähtäväksi jää enteileekö kylmä kevät lämpimämpää ilmaa sydänkesällä ja jatkuuko intiaanikesä pitkälle syksyyn. Toivottavasti näin, sillä suomalaiset suorastaan rakastavat kesää ja odottavat sitä kovasti pitkän, synkän ja kylmän talven jälkeen. Rakkaus kesään on huomattavissa myös siitä, että kesäisin suomalaiset tulevat ulos kodeistaan, käyvät piknikeillä, viettävät aikaa mökeillään, uivat mahtavissa Suomen järvissä, marjastavat sekä muutenkin nauttivat Suomen upeasta luonnosta.

Kevään saapuminen

kevät

Suomen luonto on taas pikkuhiljaa heräilemässä pitkän ja kylmän talven jälkeen ja on taas aika päästä havannoimaan luonnon uskomattomia ihmeitä. Tarkkaavainen luonnossa liikkuja voi nähdä monia upeita asioita kunhan vain pitää silmänsä auki ja kulkee varoen. Esmerkiksi ensimmäiset kyy havainnot on jo tehty tältä keväältä ja tarkkaavaisimmat ovat myös bonganneet siilin sekä seitsenpistepirkon.

Kyyt ovat aikaistaneet kevätheräämistään vuosi vuodelta ja nykyisin niitä voikin nähdä jo ennen maaliskuun puoliväliä. Johtuuko tämä sitten ilmastonlämpenemisestä, kuka tietää? Harva myöskään tietää sitä että ensimmäisenä heräilevät ovat koiraita, sillä niiden täytyy kypsytellä ja lkämmitellä sukusolujaan rauhassa ja hyvissä ajoin ennen naaraiden heräämistä.

Innokas luontoharrastaja tietää todellakin kevään saapuneen siinä vaiheessa, kun mustarastas virittelee äänensä kuuluville. Mustarastaan laulu kuulostaa suorastaan huumaavalle pitkän, kylmän ja hiljaisen talven jälkeen ja saakin suorastaan kylmät väreet aikaiseksi.

Luonnossa kevät näkyy ja tuoksuu myös sulaneina vesistöinä, maan ja mullan tuoksuna sekä upeana sirityksenä joka suorastaan täyttää ilman. Lintujen muuton ja lumen sulamisen myötä alkavat myös ensimmäiset kukat aloitella kasvuaan ja iloiset pienet leskenlehdet tai valko-ja sinivuokot nostavatkin pieniä päitään kohti ihanasti lämmittävää aurinkoa.

Keväisin tuntuu muutenkin kuin värit ja tuoksut olisivat voimakkaampia ja huumaavampia kuín muina vuodenaikoina. Osittain saattaa tuntua tältä koska talvella suomessa ei ole juurikaan värejä tai tuoksuja ja tämänkaltaisen ajanjakson jälkeen kevään väri-ja tuoksumaailma suorastaan iskevät kasvoille. Tämä on kuitenkin positiivinen asia ja kertoo meille että uusi kasvukausi ja vuodenaika on alkamassa.

Kurjenrahkan kansallispuisto

kurjenrahka

Kurjenrahka on Varsinais-Suomessa Turun, Auran, Maskun, Mynämäen, Nousiaisten, Pöytyän ja Ruskon kunnissa sijaitseva kansallispuisto.  Se on Varsinais-Suomen laajin ja monipuolisin suojeltu suoalue ja on perustettu vuonna 1998. Kurjenrahkalle on helppo poiketa puolen päivän taikka vaikka yön yli kestävälle retkelle, ja puistossa pääseekin vaikka rauhoittumaan kaupungin hälinästä, patikoimaan, hiihtämään ja bongaamaan lintuja. Kävijöitä Kurjenrahkassa oli vuonna 2014 yli 36 000 kappaletta. Metsäkasvillisuuden lisäksi täällä pääsee ihailemaan muun muuassa pallosaraa, metsäkortetta, korpikaislaa ja korpi- ja luhtakastikoita. Kosteammilta alueilta voi myös löytää kurjenjalkaa, terttualpia, rentukkaa ja raatetta.

Patikointimaasto Kurjenrahkassa on aivan erinomainen. Kansallispuistossa kulkevat merkityt reitit muodostavat alueen ulkopuolisen Kuhankuonon retkeilyreitistön kanssa yli 300 kilometrin mittaisen reittikokonaisuuden. Voit valita valmiiksi merkityistä reiteistä esimerkiksi lyhyen yhden kilometrin mittaisen luontopolun, kävellä jommankumman kansallispuiston kahdesta rengasreitistä tai tehdä 6 kilometrin mittaisen Savojärven tai Pukkipalon kierroksen. Vajosuon vaellus -niminen reitti taas on noin 30 kilometrin mittainen, ja kiertääkin koko kansallispuiston. Kuhankuonolle johtava reitti on jopa esteetön, eli siis sinne pääsee helposti myös lastenrattailla tai pyörätuolilla.

Miten Kurjenrahkaan pääsee kulkemaan?

Kurjenrahkan kansallispuisto sijaitsee noin 35 kilometriä Turun keskustasta pohjoiseen, maantie nro 204 (Turku-Yläne) länsipuolella. Kansallispuiston pääopastuspaikalle mentäessä käännytään Turku-Säkylä-tieltä länteen Kuhankuonontielle, joka johtaa Kurjenpesän pysäköintialueelle.

Kansallispuistoon pääsee myös julkisilla kulkuneuvoilla! Turun Kauppatorilta liikennöivät paikallisliikenteen linja-autot 21 ja 23 ajavat Tortinmäen päätepysäkille, josta on noin 6 kilometrin matka Kuhankuonolle kansallispuistossa. Lisäksi Turusta ja Säkylästä on myös Matkahuollon linja-autoyhteys Kurjenrahkalle. Jää pois kyydistä pikavuoron pysäkillä ’Kuhankuono’ ja kävele siitä noin 500 metrin matka Kurjenpesälle.

Mitä on hyvä huomioida Kurjenrahkalle lähdettäessä?

Suosittelemme samoilemaan reittejä vain valoisaan aikaan keväällä tai kesällä. Talvella tai pimeän tullen reiteiltä on helppo eksyä, sillä reittimerkit eivät hohda pimeässä. Matkaan on tietenkin hyvä ottaa mukaan perusvarusteet, kuten hyvät kengät, sateen kestävä takki, vesipullo, kompassi ja kartta. Tulen teko on sallittu vain sille merkityissä paikoissa. Vajosuon vaellus -reitillä on jätepiste roskille, ethän jätä jälkeesi roskia.