Vaikka ihmisen purema voi kuulostaa täysin surrealistiselta aiheelta niin terveydenhuollossa niitä hoidetaan yllättävän usein. Tyypillisin puremapotilas on leikki-ikäinen lapsi, jota on purrut ikätoveri. Tapauksia on kuitenkin monenlaisia ja joskus hoidettavana on myös aikuisia. Ihmisen aiheuttama puremavamma hoidetaan samalla tavalla kuin, minkä tahansa muun eläimen aiheuttamat vammat. Syvät haavat ovat suurimmassa infektio- ja tulehdusriskissä. Puremahaavat tulisi aina käydä hoidattamassa terveydenhuollon ammattilaisella.
Ihmisen purema voi aiheuttaa tulehduksen
Suussa ja hampaissa on valtava määrä bakteereja, joten puremahaava on suuressa infektioriskissä. Vertailuna eri eläinten purematapauksista koiran puremista tulehtuu joka viidennes, ihmisen puremista alle puolet ja kissan puremista yli puolet. Tulehdusriski on olemassa silloin kun iho menee rikki ja hampaat uppoavat kudokseen. Jos puremajälki on pinnallinen niin yleensä kotiseuranta riittää.
Tulehdusoireita ovat esimerkiksi haavan turvotus, punoitus sekä kipu. Haava voi myös tuntua kuumalta ja sykkivältä sekä siitä voi alkaa vuotaa märkää. Näiden oireiden ilmettyä on ehdottoman tärkeää hakeutua sairaanhoidon piiriin. Retkeilijöiden keskuudessa yleinen, mutta vaaraton vamma on rantakäärmeen purema. Sen puremaan kannattaa suhtautua samalla tavalla kuin ihmisen puremaan. Jos iho tai kudokset ovat saaneet vaurioita, kannattaa seurata tuleeko tulehdusoireita.
Vanhat myytit romukoppaan
Nettikeskusteluista löytää tietoa siitä, kuinka ihmisen puremasta voi saada vesikauhun tai jonkun muun vaarallisen bakteerin. Periaatteessa se on mahdollista, jos purija on vesikauhun kantaja ja uhrilla ei ole voimassa olevaa rokotetta. Mahdollisuus tähän erityisesti Suomessa on häviävän pieni ellei olematon. Myös vaaralliset lihansyöjäbakteerit voi jättää sinne romukoppaan. Tällaisia tapauksia ei ainakaan Suomessa tunneta yhtäkään.