Tänään ajattelin kertoa hieman noin puolen vuoden takaisesta vaellusreissustani. Kävimme viime syksynä kaverini, Markon kanssa ihan Lapin pohjoisosassa, nimittäin Urho Kekkosen kansallispuistossa. Kyseessä oli 10 päivän reissu, josta suurin osa vietettiin erämaassa vaeltaen, ja teltassa nukkuen, tuli siinä välillä netticasinolla pyörittyä, aina silloin kun oli tarpeeksi kenttää, että nettikin toimi. Aina ei kuitenkaan kannata käyttää puhelinta, vaan on hyvä pitää vapaata sosiaalisesta mediasta ja pelaamisesta. Kuunnella vain luonnon ääniä, lintujen siritystä ja puron solinaa. Siinä sielu lepää. Kerron teille hieman, miten reissumme eteni.
Lähdimme matkaan sunnuntaina, noin kahdeksan aikaa aamulla. Espoosta on pitkä matka Lappiin, joten illalla, kun olimme miltei perillä, päätimme jäädä yöksi hotelliin Sodankylään. Hotellihuoneessa uni ei oikein tullut, joten päätin pelata muutaman kierroksen vanhaa suosikkiani, Rulettia. Siinä hetken pelailtuani unikin alkoi sitten maittaa paremmin. Aamulla kun heräsimme, suuntasimme Markon kanssa hotellimme ravintolaan aamupalalle, jossa meitä odotti runsas aamiasbuffet. Siinä ei kananmunia ja pekonia säästelty, kun laitoimme napamme täyteen ruokaan. Vatsat täynnä, kylläisen onnellisina lähdimme kohti Urho Kekkosen kansallispuistoa, joka oli tällä kertaa vaelluksemme aloituspaikka. Automme jouduimme jättämään parkkiin melko kauas, ja vaelluksemme alkoi heti parkkipaikalta. Ensimmäinen päivä meni kävellessä, ja maisemia ihaillessa. Voin vain kertoa, että jalat oli aivan muussina jo yhden päivän jälkeen. Uusien vaelluskenkien sisäänajo ennen reissua olisi ollut fiksu veto, mutta minkäs teet! Näin jälkeenpäin on paha viisastella… Onneksi Marko kuitenkin viisaana sällinä oli pakannut mukaan kylmägeeliä, ja kompressiosukat molemmille, joilla sitten hoidettiin jalkaparkojamme, samalla kun katselimme maisemaa auringonlaskun aikaan. Kyllä uni tuli äkkiä koko päivän kestäneen kävelyn jälkeen. Ainoa asia, mikä unen tuloa hieman hidasti, olivat pelokkaat ajatukset huomisesta vaelluksesta kipeillä kintuilla, ja ne iskivät pieneen mieleeni toden teolla.
Seuraavana päivänä huokaisimme helpotuksesta, kun jalat eivät olleetkaan ihan niin kipeät, mitä edellisen illan perusteella olisi voinut olettaa. Lähdimme matkaan nuotiolla lämmitetyn puuron jälkeen, kuin uudesti syntyneinä. Päivät kuluivat, ja mitä syvemmälle erämaata jouduimme, niin sitä vähemmän kenttää, tai sähköä ladata puhelimen akkua oli saatavilla. Päivittäiset nettikasinolla vierailut, ja kolikkopelien pyöräyttelyt jäivät vähemmälle, samoin kuin vaimolle kotiin soitot. Onneksi olimme pakanneet mukaan vara-akun, jossa oli pieni aurinkopaneeli, joten joka kerta kun aurinko näytti säteitään, saimme hieman lisävirtaa ladata elektronisia laitteitamme.
Reissun kahdeksantena päivänä menimme enää särkylääkkeen ja rakkolaastarien voimalla eteenpäin. Jotenkin olimme onnistuneet syömään kaikki eväätkin, ja nuutuneina vaelsimme eteenpäin. Noin kuuden aikaa illalla huomasimme, että lähistöltä nousi savua. Seurasimme savua, ja se johti meidät läheisen järven rantaan, jossa pari paikallista shamaania oli leiriytyneenä, ja paistelivat nuotiolla vastapyydettyä kalaa. Miehet pyysivät meitä liittymään joukkoon, ja meitä ei tarvinnut kahta kertaa käskeä! Olimme todella nälkäisiä, joten onneksi murkinaa riitti meillekin. Ei ole vielä koskaan särki maistunut niin hyvältä, kuin sinä iltana. Siitä innostuneena sain uutta energiaa, ja siirryin mobiilikasinolle pelaamaan Gorilla Go Wild -kolikkopeliä. Oli niin gorilla-olo itselläkin siellä erämään keskellä, että tunsin pelin sopivan siihen hetkeen kuin nappi silmään. Pelin hauskat bonustoiminnot, ja ilmaiskierrokset piristivät iltaa kummasti. Shamaanitkin innostuivat pelaamaan netticasinolla ensimmäistä kertaa elämässään, ja suosittelin heille omaa lemppariani kasinosivuista, mikä on http://www.ilmaiskierrostarjoukset.com/. Sieltä etsin aina uusia kasino bonuksia.
Viimeisenä päivänä olimme täynnä uutta energiaa, liekö ollut hyvän ruoan ansiota, ja tuntui siltä, että olisimme voineet jatkaa vaellusta vielä toisen viikon ajan. Kaikki hyvä kuitenkin loppuu aikanaan, kuten myös tämä reissu. Löysimme ajokkimme miltei entisessä kunnossaan parkkipaikalta, jonne olimme sen jättäneet, ja ajelimme illan hämärtyessä Rovaniemelle saakka. Illalla suihkun jälkeen kävimme vielä hotellin ravintolassa hyvin ansaituilla pizzoilla, ja yksillä kaljoilla. Siinä istuskelimme, ja katselimme hieman kuvia reissun varrelta, ja pohdimme, kumpi jaksaisi huomenna ajaa kotiin Etelä-Suomeen saakka. Kävimme tyytyväisenä puhtaisiin lakanoihin nukkumaan, ja aamulla lähdimme kotia kohti. Olimme perillä vasta myöhään illalla, mutta vaimo oli onnellinen nähdessään, että ukko tuli ehjänä kotiin. Täytyy sanoa, että itsekin olin onnellinen nähdessäni vaimon, ja lapset pitkän reissun jälkeen. Tuliaisistakin tykättiin, ihme kyllä, sillä en yleensä naisten makuun osaa mitään valita. Ensi kertaan.