Joku kysyi minulta tässä taannoin, että mitä luonto merkitsee minulle. Silloin pysähdyin miettimään, sillä se merkitsee erittäin paljon, totta kai, mutta en joka tapauksessa osannut, siinä tilanteessa vastata henkilölle. Sen ansiosta aloinkin pohtimaan aihetta hieman tarkemmin. Mitä luonto merkitsee, ja millainen vaikutus sillä on ihmiseen, ja jopa mielialaan?
Retkeily, ja luonnossa liikkuminen ovat kaupunkilaistenkin lempiharrastuksia, tai itse asiassa joissain tapauksissa etenkin heidän, sillä kaupungissa, harmauden, ja liikenteen keskellä sitä oppii arvostamaan luonnon läheisyyttä aivan eri tavalla. Tulinkin miettineeksi, ovatko onnekkaita he, jotka pääsevät asumaan luonnon keskellä maaseudulla, vai he, jotka ovat oppineet arvostamaan sitä täysin eri tavalla, asuessaaan kaupungissa? En toki sano, että luontoa ei voisi osata arvostaa, mikäli asuu maalla, mutta sanotaanko vaikka, että koskematonta luontoa on helpompi arvostaa, jos sitä ei ole koko ajan saaatavilla. Monille, jotka ovat asuneet lapsena maaseudulla, ja ajautuvat aikuisena kaupunkiin asumaan, huomaavat, että ovat alkaneet arvostaa luontoa aivan eri tavalla kuin silloin, kun se oli heti vieressä, ja kaikkialla.
Luonnolla on täysin erityinen vaikutus ihmismieleen, ja sitä ei voi oikeastaan verrata mihinkään muuhun. Luonto saa sinut hyvälle tuulelle, ja saa hyviä ajatuksia virtaamaan päässäsi, ja mielikuvituksen laukkaamaan. Myös mieli saa täysin levätä, ja kaikki kaupungin stressi on mahdollista jättää taakseen luonnossa liikkuessa. Se jos mikä on etu, jonka takia kannattaa lähteä luontoon.
Minä olen kasvanut maaseudulla, peltojen ja metsien, sekä järvien ja jokien ympäröimänä. Lapsena otin siitä kaiken ilon irti, riehuen joka päivä metsässä, ja leikkien ulkona. Nuorena en sitä oikeastaan osannut arvostaa, mutta nyt aikuisena sitä on jopa ikävä. Sen jälkeen kun on asunut paikassa, joka on kauttaaltaan harmaa, eikä puistojakaan ole, tulee ainakin minulle kova ikävä luontoa. Kiljun riemusta joka kerta, kun pääsen näkemään järven, tai ihkaoikean metsän. Jopa pellot ovat alkaneet näyttää paljon mukavammilta kuin ennen. Se on asia, jota on vaikea selittää, jos ei ole itse kokenut. Onneksi Suomessa asiat ovat erittäin hyvin luonnon suhteen, sillä missä tahansa Suomen kamaralla asutkin, niin aina on luontoa näkyvissä. Joskus kaupunkien keskustan alueillakin on kauniita ulkoilumaastoja. Näin ei kuitenkaan ole yllättävän monessa maassa asiat, joten suomalaisten tulisi ehdottomasti oppia arvostamaan oman maamme ainutlaatuisen kaunista luontoa nykyistä enemmän.
Ei vain oma maamme, vaan koko maapallo on vaarassa, elleivät ihmiset lopeta luonnon tuhoamista, ja käyttäytymistä siten, että toimimme luonnon hyvinvointia vastaan. Roskaaminen, sademetsien kaato, ja öljyn päästäminen vesistöihin ovat esimerkkejä luontoa tuhoavasta käyttäytymisestä. Jotta ne saataisiin kuriin, tulisi keskittyä ensin toimien taustalta löytyviin syihin, eli nimenomaan siihen, miksi esimerkiksi sademetsiä joudutaan kaatamaan? Syynä on useimmiten maanviljely, mikä tarkoittaa että kasvatetaan joko ruokaa tuotantoeläimille, tai itse eläimiä. Sitä myöten jos ihmiset lopettaisivat lihansyönnin tähän paikkaan, meillä olisi vielä luontoa jäljelle. Piakkoin nimittäin käy niin, että kaikki luonto planeetaltamme on tapettu mitä typerimmin keinoin, ja jäljelle ei jää enää yhtään mitään. Jossain vaiheessa ihmisten on joka tapauksessa lopetettava lihan syöminen, sillä karu tosiasia on, että lihaa ei pian ole ollenkaan, kun kaikki on syöty loppuun, ja lihaa ei pystytä tuottamaan enempää, sillä luontoakaan ei ole jäljellä.