Saimaannorppa on Suomen Luonnonsuojeluliiton tunnuseläin

Saimaannorppa on Suomen ainoa alkuperäinen nisäkäs, se on muinainen eliölaji 8 000 vuoden takaa joka syntyi maankohoamisen seurauksena. Nykyään tämä norpan alalaji elää Saimaalla järvialtaassa. Nämä upeat nisäkkäät ovat vaarassa kuolla sukupuuttoon, esimerkiksi vuonna 2013 niitä arvioitiin olevan enää hieman yli 300 kappaletta. Saimaannorppa on Suomen ylpeydenaihe, mutta on kovin valitettavaa että se on luokiteltu uhanalaisuusluokituksessa ”Äärimmäisen uhanalaiseksi”, joka tarkoittaa sitä että koko kanta saattaa olla kuollut sukupuuttoon jo muutaman seuraavan vuosikymmenen aikana. Uhanalaisuusluokitus koostuu seitsemästä eri vaiheesta, ja saimaannorppa lukeutuu tässä kolmanneksi pahimpaan kategoriaan.

Saimaannorppa on maallemme kulttuurisessa mielessä iso merkkipaalu. Sitä pidetään suomalaisen luonnonsuojelun symbolina ja se tunnetaan Suomen Luonnonsuojeluliiton tunnuseläimenä. Vuonna 2002 perustettu säätiö nimeltä ”Nestori” on perustettu nimenomaan saimaannorppien suojelua ja varjelua varten. On myös useita elokuvia sekä kirjoja jotka on tehty saimaannorppiin liittyen, tunnetuimpana tekijänä tunnetaan kuvaaja ja kirjailija nimeltä Juha Taskinen.

Minkälainen eläin saimaannorppa on? Täysikasvuinen norppa on painoltaan noin 50 – 90 kiloa ja pituutta sillä on noin 130 – 145 senttimetriä. Karvapeitteessä norpalla on erilaisia individuaalisia rengaskuvioita ja väriltään ne ovat yleensä tummahkon harmaita. Saimaannorpan poikasia kutsutaan kuuteiksi jotka ovat väriltään tuhkamaisen harmaita. Eroavia ruumiinrakenteita muihin norppien alalajeihin verrattuna ovat esimerkiksi lyhyehkö kuono ja hieman leveämpi kallo. Lisäksi saimaannorpilla on kaikista suurimmat aivot niiden painoonsa nähden. Kun kuutti on saavuttanut noin neljän vuoden iän, siitä tulee täysikasvuinen yksilö, eli saimaannorppa. Kuutteja syntyy yhden naaraan toimesta noin kaksi kappaletta jokaista kolmea vuotta kohden. Paino kuuteilla kasvaa erittäin kovaa vauhtia, sillä jo noin kolmen kuukauden aikana se kasvattaa painonsa nelinkertaiseksi. Poikaset syntyvät niin sanottuun lumipesään aina helmikuussa. Ravinnokseen saimaannorpat syövät pieniä kalalajeja kuten ahvenia, muikkuja ja särkiä. Karvanlähtöaika tapahtuu aina keväisin ja silloin syömiseen tulee paussi jolloin saimaannorpat viettävät paastoaikaa rantakivillä maaten. Saimaannorppa elää keskimääräisesti noin 20-vuotiaaksi, ne viettävät melkein jopa 80 prosenttia ajastaan vedessä ja tästä ajasta suurimman osan veden pinnan alapuolella. Usein saimaannorpat jopa nukkuvat vedenpinnan alapuolella, sillä maksimimäärä minkä se voi siellä viettää on yli 20 minuuttia.

Miksi tämä upea nisäkäslaji on sitten niin huonossa tilanteessa? Syynä olemme me, ihmiset. Saimaannorppaa sanottiin vahinkoeläimeksi 1800-luvun lopulla ja noin viiden kymmenen vuoden ajan siitä maksettiin tapporahaa. Onneksi ihmiset tulivat kuitenkin järkiinsä, sillä vuonna 1955 laji rauhoitettiin metsästykseltä. Tämä vaikutti huomattavasti kannan vähenemiseen, mutta laskusuhdanne oli edelleen tosiasia. Jatkuvaan kannan laskusuhdanteeseen oli useita eri syitä, kuten kalastajien laittamat verkot vesille joissa käytettiin sitkeitä verkkoja jotka oli valmistettu nailonista. Saimaannorpat sotkeutuivat näihin valitettavan usein ja näin ollen hukkuivat. 1960 ja 70–luvuilla ympäristöllekin haitallista metyylielohopeaa esiintyi merkittävän paljon Saimaan vesistöissä, tämä aiheutti samalla norppakannalle huonoja uutisia. Nykypäivänä metyylielohopeaa ei esiinny enää niin paljoa että se olisi ongelma saimaannorpille. Kolmas iso syy on ollut pesien tuhoutuminen jonka myötä poikaset eivät selvinneet hengissä. 1920-luvulta lähtien aina 80 vuotta eteenpäin Saimaan vedenpinnan säännöstely hajotti rantajäätä jotka murskasivat norppien pesiä. 1990-luvun jälkeen norppien uhanalaisuus huomattiin niin suureksi että vedenpinnan säännöstely on saatu aisoihin uuden juoksutuslainsäädännön ansiosta.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *