Useimmille ihmisille luonnossa liikkuminen ja pelaaminen näyttäytyvät kahtena täysin eri maailmana. Toinen mielletään rauhalliseksi, toinen taas vilkkaaksi ja teknologiseksi. Kun asiaa pohtii hieman syvemmin, huomaa nopeasti, että näiden kahden välillä on yllättävän paljon yhteistä. Luonto voi toimia hyvänä pakopaikkana, mutta se voi myös stimuloida mieltä ja tarjota haasteita. Pelaaminen puolestaan tarjoaa keinoja mitata omaa taitoa, rakentaa strategioita ja kehittää keskittymiskykyä. Nämä kokonaisuudet täydentävät toisiaan tavalla, jota ei välttämättä tule ajatelleeksi ennen kuin asian äärelle pysähtyy.
Luonto herättää mielikuvituksen ja lisää keskittymiskykyä
Kun ihminen astuu metsään tai kävelee tunturissa, tapahtuu monia asioita, joita ei tietoisesti huomaa. Metsän äänimaailma, ilman tuoksu ja maaston vaihtelevuus ohjaavat ajatuksia pois stressistä ja auttavat mieltä kohdentumaan rauhalliseen tekemiseen. Tutkimuksissa on toistuvasti todettu, että luonnossa liikkuminen parantaa keskittymiskykyä ja luovaa ajattelua, koska ärsykkeet ovat pehmeitä ja rytmi on luonnollinen.
Tämä on mielenkiintoinen vastakohta pelaamiselle, joka usein tapahtuu nopeatempoisessa ja ruudun ohjaamassa tilassa, kuten nettikasinoilla. Hyvä esimerkki tällaisesta kasinosta on Spinna, joka tarjoaa nopean ja luotettavan pelikokemuksen sekä suuren pelivalikoiman. Pelaaminen vaatii keskittymiskykyä ja kykyä tehdä päätöksiä. Kun luonto rauhoittaa aivoja, se luo pohjan sille tarkkaavaisuudelle ja strategiselle ajattelulle, jota pelaaminen edellyttää. Ei ole sattumaa, että monet pelaajat kertovat hakevansa inspiraatiota tai taukoa metsästä. Luonto antaa hengähdystauon, joka latautuu takaisin pelaamisen maailmaan.
Pelaaminen on tapa haastaa itseään
Toinen yhteys luonnon ja pelaamisen välillä löytyy haasteiden maailmasta. Luonnossa liikkuminen sisältää jatkuvia pieniä päätöksiä, kuten reitin valitsemista, maaston lukemista tai säähän varautumista. Ihminen joutuu mukautumaan erilaisiin tilanteisiin ja käyttämään omia taitojaan. Tämä pätee myös pelaamiseen. Pelaaja kohtaa pelissä ongelmia, tutkii ympäristöä, suorittaa tehtäviä ja oppii järjestelmien logiikan.
Sekä luonnossa liikkuminen että pelaaminen ovat aktiviteetteja, joissa ihminen voi harjoitella riskien arviointia ja ongelmanratkaisua. Kun luontoon lähdetään ensimmäistä kertaa, tärkeintä ei ole vaikein reitti, vaan oman tason ymmärtäminen ja sen mukaan eteneminen. Samalla tavalla hyvä peli ei ole pelkästään tehokkuutta vaan oppimista. Pelaajan on löydettävä tasapaino turvallisen ja haastavan välille, mikä on hyvin samankaltainen prosessi kuin retkeilyssä tai vaikkapa melontareissulla.
Yhteisöllisyys on yllättävän samanlaista
Harva tulee ajatelleeksi, että sekä luonnossa liikkuminen että pelaaminen ovat myös yhteisöllisiä kokemuksia. Metsässä kulkevat retkikunnat luottavat toisiinsa ja suunnittelevat reittejä yhdessä. Pelaajat puolestaan muodostavat tiimejä ja peliporukoita. Näissä syntyy samanlaisia vuorovaikutuksia: toisen tukemista, strategioiden jakamista ja yhdessä onnistumisen tunnetta.
Moni on varmasti huomannut, kuinka helpottavaa on jutella ystävän kanssa pitkän patikkaretken aikana. Yhtä lailla moni pelaaja kokee ystävyyttä ja yhteenkuuluvuutta verkon yli. Vaikka pelit voivat olla virtuaalisia, tunneyhteys niihin on hyvin todellinen. Tässä mielessä pelaaminen ei ole erillinen saareke vaan osa laajempaa vapaa-ajan kulttuuria.
Luontosuhde elää myös pelien kautta
On mielenkiintoista huomata, että osa pelaamisesta on saanut vaikutteita luonnosta. Monet pelit mallintavat metsiä, eläimiä, vuoria ja vesistöjä tavalla, joka perustuu oikeisiin kokemuksiin. Pelaaja saattaa viettää tunteja virtuaalisessa metsässä, koska se muistuttaa matkaa oikeaan luontoon. Tällaiset kokemukset voivat jopa innostaa lähtemään ulos katsomaan miltä oikea luonto näyttää. Tämän vuoksi Suomen luontokohteet ovat monelle pelaajallekin tutun tuntuinen ympäristö jo ennen varsinaista vierailua.
Lisäksi on olemassa pelaamisen muotoja, jotka liittyvät sekä strategiaan että rauhoittumiseen. Kortti- ja lautapelit ovat olleet suosittuja mökeillä ja vaelluksilla vuosikymmenien ajan, kun teknologiaa ei ole ollut tarjolla. Nykyään pelaamisen muotojen kirjo on laajempi. Digitaalinen pelaaminen on tuonut uusia elämyksiä ja tarjoaa kevyttä viihdettä niille, jotka pitävät pelaamisesta ruudun äärellä.
Luonto ja pelaaminen täydentävät toisiaan
Lopulta yhteys luonnon ja pelaamisen välillä on yksinkertainen mutta silti monipuolinen. Luonto tasapainottaa mieltä ja antaa tilaa ajattelulle, pelaaminen puolestaan tarjoaa haasteita ja merkityksellistä tekemistä. Ihminen kaipaa molempia. On rauhoittavaa tietää, että näiden ei tarvitse olla vastakohtia, vaan ne voivat kulkea rinnakkain ja tukea toisiaan. Tämän vuoksi yhä useampi pelaaja arvostaa luontohetkiä ja yhä useampi luonnossa liikkuja suhtautuu pelaamiseen rennosti. Molemmissa tavoissa on oma logiikkansa ja omat ilonsa.