Suomessa on todella monipuolinen luonto ja sitä on jäljellä paljon, verrattuna moneen muuhun maailman maahan. Suomalaiset ovatkin kunnostautuneet jo paljon muita maita aiemmin luonnonsuojelussa ja esimerkiksi rantaviivojen tai muiden erilaisten kansallismaisemien säilyttämisessä. Usein on yleisempää että luontoa aletaan suojella vasta kun se on jo melkein kokonaan tuhottu, esimerkiksi rakentamalla tai saastuttamalla. Suomessa onneksi luonnonsuojelukulttuuri on ollut tässä mielessä jonkinverran aikaansa edellä. Suomella onkin yksittäisenä maana, suhteellisen paljon suojeltuja alueita. Suomen edelle tilastoissa kipuavat kuitenkin esimerkiksi Sveitsi, Slovakia, Puola, Iso-Britannia, Ranska, Yhdysvallat, Australia, Japani ja Ruotsi. Vielä siis olisi työtä tehtävänä, että Suomen sijoitus olisi parempi. Koko Euroopassa noin viidesosa pinta-alasta on suojeltuja alueita. Suomessa suojeltuja alueita on noin kymmenesosa pinta alasta. Alueita hoitaa poikkeuksetta Metsähallituksen luontopalvelut-yksikkö, jonka vastuulla on luontotyyppien, lajien ja kulttuuriperintökohteiden suojelu ja hoitaminen.
Luonnonsuojelun ideana on säilyttää ekosysteemi alkuperäisenä ja koskemattona, ilman ihmisen kädenjälkeä. Tähän on meillä Fennoskandiassa ollut vielä hyvin mahdollisuus, koska populaatio ja maiden pinta-alat ovat sallineet sen vielä helposti. Maissa joissa asumistiheys on suuri, luonnonsuojelu on myös luonnollisesti erittäin paljon haastavampaa toteuttaa. Suomella on yhteensä melkein 9000 erilaista luonnonsuojelualuetta, joissa osassa omistajana toimii Suomen valtio ja osassa omistajuus on yksityisellä pohjalla. Luonnonsuojelualue on yhteisnimike eri syistä suojelluille alueille. Tähän ryhmään kuuluvat mm. kansallispuistot, luonnonpuistot, soidensuojelualueet, lehtojen suojelualueet, vanhojen metsien suojelualueet, koskien suojelu, hylkeiden suojelualueet, lintuvesien suojelualueet, virkistysmetsät, retkeilyalueet sekä erämaa-alueet. Pelkästään suomen 37 kansallispuiston yhteispinta-ala on uskomattomat 9789km2, eli toisinsanoen 2,5% koko Suomen pinta-alasta. Luonnonsuojelualueiden käyttöä sääteleekin luonnonsuojelulaki. Suomella on myös toimiva Natura 2000-alueiden säilytysjärjestelmä, jota säädellään valtioneuvoston asetuksella. Näille alueille on kuitenkin mahdollista hakea rajoitetusti esimerkiksi metsätalouden toimimislupaa. Välillä on mediassa ollutkin nähtävissä puolesta ja vastaan väittelyitä kiistellyn Natura 2000-ohjelman tiimoilta. Väittelyä ovat lähinnä käyneet maanomistajat ja ns. vihervasemmistolaiset sekä luonnonsuojelijat. Natura 2000-alueiden suojelu on kuitenkin tärkeää ja palvelus tuleville sukupolvillemme. Yleisesti ottaen luonnonsuojelualueilla rakennuksien, rakennelmien tai teiden rakentaminen on kielletty, poikkeus sääntöön tehdään vain ja ainoastaan jos esimerkiksi alueen hoito, tai muu vastaava toiminta vaatii vaikkapa tien rakentamista. Alueilla on myös tiukka lainsäädäntö siitä, että minkäänlaista kaivostoimintaa, maa-ja kallioperän vahingoittamista tai ojittamista ei ole sallittua näillä alueilla suorittaa. Alueilla on kuitenkin voimassa jokamiehen oikeus, joka sallii esimerkiksi marjojen, sienien tai muiden hyötykasvien keräämisen. Retkeillessä tai muuten kyseisillä alueilla liikkuessa, tulisi kuitenkin ottaa huomioon ettei puita tai maaperää saa vahingoittaa esimerkiksi repimällä oksia tai kaarnaa puista, leiritymällä ja tekemällä tulta ja häiritsemällä alueen eläin ja eliökantaa. Maailmassa ei ole enää paljon alueita jäljellä jossa koko ekosysteemi voi elää ja kasvaa rauhassa. Luonnonsuojelualueet ovat sellaisia alueita ja tarkoitettu pysymään sellaisina. Pidetään ne siis sellaisina!