”Saimaan saaressa pikkuinen torppa, istuu portailla Nestori Miikkulainen. Huuliharppuaan soittaa, ja norppa, nousee pinnalle pärskähtäen”, näin lauloi Juha Vainio aikanaan. Saimaannorpat ovat saaneet taas viime päivinä julkisuutta ja näitä ihastuttavia erittäin harvinaisia otuksia, Pullervoa ja Siiriä, pystyikin seurailemaan WWF:n Norppaliven välityksellä.
Saimaannorppa on yksi maailman harvinaisimmista hylkeistä ja se luokitellaan erittäin uhanalaiseksi. Saimaannorppia arvioidaan olevan vain 360 yksilöä. Saimaannorppia elää vain Suomessa, Saimaan vesistöissä, ja siksi suomalaiset ovatkin ottaneet kunnia-asiaksi saimaannorpan suojelemisen. Saimaannorppa on yksi todella harvoista hyljelajeista, jotka elävät makeassa vedessä. Tämä juontaa juurensa historiaan, sillä hylje on jäänyt eristyksiin Saimaalle noin 8 000 vuotta sitten, kun yhteys Itämereen katkesi jääkauden jälkeen.
Saimaannorppa melkein kuoli sukupuuttoon, sillä vielä 1940-luvulla siitä maksettiin tapporahoja. Sitä pidettiin pitkään myös vahinkoeläimenä, kunnes vasta 1970- ja 1980-luvun asennemuutoksen vuoksi sitä alettiin suojella. Tähän vaikutti osaltaan myös Juha Vainion alussa mainittu kappale ”Vanhojapoikia viiksekkäitä”. Saimaannorppa onkin Suomen luonnonsuojeluliiton tunnuseläin.
Tyypillinen saimaannorppa on noin 130 – 145 cm ja se painaa noin 50 – 90 kg riippuen vuodenajasta. Saimaannorppa on väriltään tummanharmaa ja sen karvapeitteessä on yksilöllisiä vaaleita rengaskuvioita, joista tietyn yksilön voi erottaa. Saimaannorpan keskimääräinen elinikä on noin 20 vuotta.
Norppa on sopeutunut vesielämään ja se viettääkin noin 80 % ajastaan vedessä. Saimaannorpan ruokavalio koostuu lähinnä pikkukaloista ja se syö niitä muutaman kilon päivässä. Norpan lempikaloja ovat ahven, muikku, särki ja kuore. Keväisin karvanlähtöaikaan norpat möhöttävät ja paastoavat rantakivillä loikoillen, tuolloin heitä voi seurata myös Norppaliven välityksellä. Vaikka ihmiset näkevät norpasta laiskimman puolen, on totuus aivan toinen, sillä se on muun muassa erittäin taitava sukeltaja.
Saimaannorpan uhkina ovat kalaverkot, ranta-asutus sekä ilmastonmuutos. Varsinkaan kuutit eivät osaa varoa kalaverkkoja, jolloin ne takertuvat niihin ja hukkuvat. Tilanne on parantunut kalastusrajoitusten myötä, mutta kalaverkot ovat edelleen suurin saimaannorpan uhka. Norpat ovat myös hyvin herkkiä häiriöille pesimäaikanaan, jolloin ihmisten tulisi välttää moottorikelkkailua erityisesti rantojen ja pienten saarten läheisyydessä. Myös Saimaan alueen lisääntyvä loma-asutus uhkaa saimaannorppien pesimäaikaa. Ilmastonmuutosta voidaan pitää myös saimaannorpan uhkana, sillä lumi ja jää ovat elintärkeitä poikasten selviytymiselle, sillä norppa synnyttää poikasen lumesta rakentamaansa pesään.