Tätä luonoretkeä oli odotettu kauan ja hartaasti. Se suuntaisi Järvisuomeen ja sen ajankohdaksi oli valittu Toukokuu. Silloin ei olisi vielä liian kuumaa, mutta kuitenkin sopivan lempeän lämmintä. Tarkoitus oli viettää rentouttava viikko keskellä kaunista alkukesän luontoa pienellä porukalla.
Porukka oli itseasiassa pienempi kuin alunperin oli suunniteltu, sillä valitettavasti juuri ennen suunniteltua matkaa oli Mauri sairastanut aivan uskomattoman kovaan flunsaan. Tästä syystä matkalle lähti vain ja ainoastaan Pentti, Reino ja Matti. Tämä kaveriporukka, johon siis kuului myös Mauri oli tuntenut toisensa jo kansakoulusta alkaen ja porukalla olikin tehty vuosien kuluessa lukuisia hauskoja matkoja.
Matka alkoi Mikkelin rautatieasemalta, jossa kaveriporukka tapasi. Aseman kahvilassa juotiin kahvit ja syötiin tuoreet munkit ja matka saattoi alkaa. Savonlinjan bussi odotteli jo valmiina kakkoslaiturissa ja kuski tervehti miesporukkaa iloisella savon murteella. Kun bussi nytkähti liikkeelle, miesten ajatukset olivat jo retkimaisemissa ja kartat oli kaivettu esille.
Karttoja ei kyllä mitä luultavimmin ihan kamalasti reisussa tarvittu, sillä koko porukka oli kotoisin Ristiinasta ja sen ympäristöstä. Ristiinaan olikin matkaa vain parikymmentä kilometriä ja eipä aikaakaan kun bussi kaartoi Vossikka Baarin eteen. Tästä miesten oli tarkoitus jatkaa veneellä, joka oli valmiina odottamassa Ristiinan venesatamassa.
Pian keikuttiin jo Saimaan aalloilla ja miesten rinkat oli siististi pakattu veneeseen ja peitetty pressulla. Tuuli ei ollut kova ja veneily oli nautinnollista pienessä aallokossa. Miehet suuntasivat veneen keulan kohti Saimaan suurempia selkiä ja pian taakse jäivät Pökkäänsalmi kuin myös Pellos.
Aika kului kuin siivillä ja päätettiin pysähtyä edessä näkyvälle pienelle saarelle, jossa syötäisiin eväät ja nautittaisiin päiväkahvit.
Pentti sytytti pienen nuotion sillä aikaa kun Reino ja Matti kaivoivat esiin eväsleipiä. Pian nuotion päällä keikkui pannukahvi ja sen huumaavat aromit leijuivat ilmassa. Mikään ei maistunut niin hyvältä kuin pannukahvi ja kunnon ruisleivästä tehdyt eväsleivät, joiden välissä oli oikeaoppisesti juustoa ja metukkaa.
Siinä sitä istuttiin, nautittiin Suomen upeasta luonnosta ja turistiin niitä näitä. Lokit kirkuivat taivaalla ja järven tuoksu vei miehet mennessään lapsuuden pitkiin kesiin.
Ensimmäinen etappi oli kuitenkin vielä aikamoisen matkan päässä, joten päätettiin kerätä kimpsut ja kampsut kasaan ja lähteä jatkamaan matkaa.
Matkaa kohteeseen oli vieä noin tunnin verran kun uhkaavan tummat pilvet ilmestyivät kuin tyhjästä alkuillan taivaalle. Järvi aaltoili kovempaa ja pieni vene keinui puolelta toiselle aallokossa. Sitkeästi miehet jatkoivat matkaansa kohti ensimmäistä yöpymispaikkaa ja päättivät ehtiä sinne myrskyn alta. Suunnitelmat muuttuvat kuitenkin vesillä ollessa nopeasti, sillä aivan yhtäkkiä salama iski aivan veneen viereen veteen. Vesi kiehui ja kupli kun Thor heitteli salamiaan. Miehet päättivät ohjata veneen lähimpään rantaan sillä vesillä alo alkoi tuntua jokaisen meielstä turhan riskialttiilta puuhalta.
Veneen köli kopsahti maihin ja miehet juoksivat suojaan rannalla näkyvän mökin terassin lipan alle. Jokainen kantoi moman rinkkansa ja onnistuneesti nekin saatiin sateen ja ukkosen ulottumattomiin. Reinon yllätys oli aikamoinen kun hän tunnisti mökin, jonka kuistilla he pitelivät sadetta ja rajuilmaa. Mökki kuului Reinon serkulle ja Reino päätti koittaa sijaitsiko vara avain edelleen samassa paikassa kuin viime kesänä. Siellähän se oli porraskiven alla koppakuoriaisten ja matojen seurana.
Miehet astuivat mökkiin ja päättivät laittaa tuvan isoon takkaan tulet. Halot olivat rengeissä siististi ja kuivana odottamassa ja eipä aikaakaan kun takassa rätisi ja leiskui lämmin ja kodikas tuli. Vaatteet vaihdettiin kuiviin ja kahvia keiteltiin.
Vaikka nykyaikaa elettiinkin jokaisella miehistä oli kännyköt mukana. Vaimot olivat ehdottomasti vaatineet että heihin tuli saada yhteys luontoretkelläkin. Niinpä Reino valitsi puhelimestaan serkkunsa numeron ja kertoi heidän olevan rajuilmaa paossa serkun mökillä. Eipä siinä mitään, serkkupojalle kävi paremmin kuin hyvin että miehet jäisivät mökille yöksi ja saunoisivat siellä. Matti oli tehnyt olonsa mukavaksi ja istui korituolissa leimuavan takkatulen äärellä ja pelasi puhelimellaan netin rahapelejä. Tämä jos mikä nauratti Reinoa ja Penttiä, vaikka tiesivätkin Matin olevan innokas urheiliveikkaaja.
Etkö sinä voi hyvä mies edes luonnon rauhassa jättää nuita höpsötyksiä miehet kyselivät, mutta siihen Matti vastasi että kyllä se ilmainen raha toisillekkin kelpaisi. Reino lähti saunalämmitykseen ja jätti toiset tupaan torkkumaan. Tullessaan takaisin oli Penttikin kaivanut kännykkänsä esille ja selaili Matin esimerkin ohjaamana casinopelaaja-opas.com-sivustoa. Reino pudisteli päätään, mutta kuunneltuaan hetken miesten juttelua erilaisista ilmaisista pelirahan muodoista päätti hänkin tuvan pimeimmässä nurkassa kurkata omasta puhelimestaan että mitä ne muut oikein intoilivat.
Kyllä siinä riitti naurussa pitelemisä kun yhtäkkiä Reino aloitti villin huudon ja hyppäsi ylös kiikkustuolista jossa oli istuskellut. Uskomatonta mutta totta, Reino oli ensikertalaisen tuurilla napannut itselleen oikein mukavan summan rahaa!
Sitä sitten juhlittiinkin loppuilta saunomalla, uimalla ja makkaraa paistamalla. Kyllä myrsky tiesi tällä kertaa todellakin tulla oikeaan aikaan!