Eläinsuojelu on pähkinänkuoressa sitä kun eläinten hyvinvointia ja hyvää kohtelua edistetään suojelemalla niitä kivulta ja kärsimykseltä sekä ehkäisemällä niiden sukupuuttoa ja turvaamalla eläinten elinkaaren sekä tulevaisuuden. Eläinsuojelulle on olemassa myös oma laki jossa sen perusteet määritellään yksilöllisesti. Lakisääteisesti jokaisella ihmisellä on vastuu ja velvollisuus huolehtia eläinsuojelusta ja auttaa sen toteutumista. Sitä myös valvovat useat eri tahot, kuten eläinsuojeluvalvojat, poliisit, kunnan ja läänineläinlääkärit ja terveystarkastajat. Myös löytöeläintoiminta on osa vapaaehtoista suojelutoimintaa.
Täytyy alleviivata että eläinoikeustoiminta ja eläinaktivismi sekoitetaan usein keskenään varsinaisen eläinsuojelun kanssa, kun näistä jälkimmäinen tarkoittaa pääasiassa laissa määriteltyjen vähimmäisvaatimusten täyttämistä, tarkoittavat aikaisemmat taas eläinten oikeuksien ajamista lainpuitteissa laajemmaksi käsitteeksi. Aktivistit ovat sitä mieltä että Suomen laki on ristiriidassa itsensä kanssa, kun se sallii turkistarhauksen ja lihateollisuuden, jotka voidaan lukea tarpeettomasti eläimille tuotetun kärsimyksen, tuskan ja pahoinvoinnin piiriin, mutta jotka kuitenkin ovat kaikki yksiselitteisesti taasen kiellettyjä eläinsuojelulain periaatteissa.
Suurimpia eläinsuojeluviranomaisia suomessa ovat muunmuassa maa- ja metsätalousministeriö, joka on ylin viranomainen eläinsuojelussa sekä valvoo sääntöjen ja lakien noudattamista suojelussa ja eläinkuljetuksessa sekä valmistelee asian suhteen lainsäädäntöjä. Maa- ja metsätalousministeriä ohjaa myös Eviran eläinsuojelutoimintaa, jolle ei ole annettu erikseen oikeuksia suorittaa tilojen tai kuljetusten tarkastuksia, vaan jonka toiminta on ohjattu pääsääntöisesti toimeenpanotehtävien ohjaamiseen ja kehittämiseen. Suojelulakien täytäntöönpanoa valvoo puolestaan hoitaa aluehallintavirasto, jonka alaisuudessa eläinsuojelun toteutumista valvovat läänineläinlääkärit toimivat. Tarkastuseläinlääkäri on valvontaviranomainen joka toimii teurastamoiden alueilla ja rajaeläinlääkäri joka puolestaan valvoo rajatarkistusasemilla maahan tuotavia ja maasta pois vietäviä teuraseläimiä. Aluehallintovirasto voi myös lain ehdoilla määrätä eläinsuojeluvalvojille oikeuden tehdä tarkastuksia teurastamoille sekä tiloille, jotka eivät kuulu kotirauhan piirin. Kotirauhan piirissä tehtävissä tarkastuksissa johtovastuussa ovat viranomaiset, jotka voivat asettaa määräyksiä ja tarvittaessa myös kieltoja eläinten pidolle, toisin kuin eläinsuojeluvalvoja.
Eläinten oikeuksia puolustavia järjestöjä sekä liittoja toimii Suomen alueella myös lukuisia, muunmuassa Animalia ry. Animalia esimerkiksi ajaa jatkuvasti alas turkistarhausta, ja pyrkii lopettamaan koe-eläin toiminnan sekä tuhoamaan perinpohjaisesti tehokkuusajattelun tuotantoeläimissä. Animalia myös ajaa kasvissyönnin asiaa. Järjestö voidaan luokitella jossain määrin aktivistiseksi liitoksi, joskin paljon pienemmässä ja vähemmän haitallisessa merkityksessä kuin maailmanlaajuisesti toimivat järjestöt.
Kaikkialla maailmassa ei eläinsuojelua ole kuitenkaan valvottu vastaavanomaisella järjestelmällisellä toiminnalla kuin suomessa. Esimerkiksi Amerikassa ja lähi-idässä eläinten oikeudet on tallottu maanrakoon, ja tämä näkyy aktivismin tasossa: Useimmiten ulkomailla aktivistit joutuvat turvautumaan pahimmillaan lain rikkomiseen ja rangaistaviin rikoksiin, jotta eläinsuojelu nousisi puheenaiheen korkealle taholle. Näistä toimijoista mainittakoon maailmanlaajuisesti toimiva myös ilmaston sekä muun ympäristön puolesta toimiva Greenpeace, joka lähivuosien aikana on turvautunut hyvinkin radikaaleihin tekoihin ja äärimmäisiin liikkeisiin, kuten vandalisoinut geenimuunnelmien tutkimuksia sekä koeviljelmiä, murtautui Australialaiseen laboratorioon ja tuhosivat sen sisältämät geenimuunnellut diabeteksen hoitoon tarkoitetut vehnäviljelmät. Greenpeacen perustaja muunmuassa syyttäkin nykyistä toimintaa äärivasemmistolaiseksi järjestöksi, joka ilmaston, ympäristön ja eläinten oikeuksien puolesta suorittaa rikoksia ihmisyyttä vastaan.
Tämä on siis vain äärimmäinen esimerkki eläinaktivismista, eivätkä kaikki asialle vihkiytyneet todellakaan toimi vastaavalla tavalla. Lopputulemana sanottakoon että vaikka Suomella on edelleen parantamisen varaa eläinsuojelussa, on tämän eteen tehty töitä jo roimasti ja koko ajan mennään parempaan päin. Vastaavaa toimintaa soisi tulla käytetyksi myös maailmanlaajuisesti, jolloin kaikki yrittäisivät päästä samaan lopputulokseen, joka helpottaisi sekä ihmisten että eläinten hyvinvointia huomattavasti. Töitä siis on edelleen tehtävänä suuri määrä, mutta kaikki tavoitteet tämän asian tiimoilta ovat vaivannäöllä täysin mahdollisia saavuttaa.