Ilves

Ilves on Suomen ainoa kissapeto.

Ilves on Suomen luonnon ainoa villinä elävä kissaeläin. Kooltaan se on keskikokoa. Yleensä ilves liikkuu mieluiten hämärässä ja etenkin öiseen aikaan. Suomessa on arviolta noin 2700-2900 aikuista ilvestä, tämä luku on vuodelta 2014, joten pientä muutosta on todennäköisesti tapahtunut suuntaan tai toiseen.

Ravinto

Ilves on saaalistaja ja Suomen runsaslukuisin peto. Tämän kissaeläimen ruokalautaselle päätyy tavallisesti jäniksiä, muita pikkujyrsijöitä ja pieniä kanalintuja. Välillä se saa saaliikseen myös nisäkkäitä, joista mainittakoon esimerkkeinä valkohäntäperua ja metsäkauris. Ilves syö vain harvoin raatoja ja silloinkin kun se syö niitä, on haaskat enintään neljä päivää vanhoja. Ilves tappaa myös kettuja, sillä ne ovat sen pahimmat kilpailijat ravinnosta kuten jäniksistä ja muista pienemmistä saaliseläimistä. Kun ilves saalistaa, se hiipii huommamattomasti todella matalana saaliinsa viereen. Se pyrkii yllättämään saaliseläimen niin, että se hyppää vain muutamalla loikalla sen kimppuun. Jos käy niin, ettei saaliseläin heti jää kiinni, voi tiedossa olla lyhyt takaa-ajo, mutta mihinkään pitkiin takaa-ajoihin ilveksestä ei ole. Joskus ilves voi peittää saaliinsa ja erilaisilla riistakameroilla on voitu nähdä, että esimerkiksi talvella ilves voi palata pitkienkin aikojen jälkeen peittämänsä ruhon luokse. Aiemmin ajateltiin, ettei ilves syö koskaan jäätynyttä lihaa, mutta tämä on siis nyt todistettu vääräksi luuloksi.

Reviiri

Ilveksen reviirin koko vaihtelee sadasta tuhanteen kilometriin. Uroksella reviiri on lähes poikkeuksetta suurempi. Yhden uroksen elinalueella voi elää useita naaraita. Kuten aiemmin jo mainittiin, ilves on enemmän yöeläin. Se voi liikkua yhden yön aikana jopa huimat 20 kilometriä ja kuten muutkin kissaeläimet, myös ilves näkee pimeällä hyvin. Ilveksestä on harvoin haittaa ihmiselle. Vaaraa siitä ei pienen kokonsa takia ole ihmisille, mutta kotieläimet kuten porot, lampaat ja irrallaan kulkevat kesykissat voivat päätyä sen saaliiksi.

Tuntomerkkejä

Kuten todettu, ilves on keskikokoinen: sen ruumis on pituudeltaan noin 80-130 senttimetriä ja ilves painaa yleensä 15 kilogrammasta aina 29 kiloon. Kuten yleensäkin eläinkunnassa, uros on naarasta hiukan suurempi. Tärkeimmät tuntomerkit ovat tietenkin ilveksen lyhyt häntä sekä korvien päässä olevat tupsut. Nippelitietona kerrottakoon, että ilveksellä on lähes samankokoiset silmät kuin ihmisellä. Väritykseltään ilvekset ovat normaalisti harmaan- tai punertavanruskeita. Useimmiten turkissa on lisäksi tummia juovia tai täpliä. Parhaiten nämä kuviot erottuvat lähes poikkeuksetta ilveksen jaloissa. Ilveksen tassut ovat melko kookkaat ja sen tassut ovat helposti sekoitettavissa suden tai ahman jälkiin.

Levinneisyys

Kaiken kaikkiaan ilves on levinnyt Länsi-Euroopasta Venäjän havumetsien kautta aina Aasiaan saakka. Alkuperäisestä levinneisyys on kutistunut huomattavasti, sillä myös ilvestä on metsästetty ja vainottu aikojen saatossa. Suomessa ilveksiä elää melkein koko maassa, poislukien Etelä- ja Keski-Pohjanmaan alueet. Viime vuosikymmenten aikana kanta on ollut kasvussa ja se onkin tänä päivänä yksi Euroopan maiden vahvimpia. Suomessa ilves rauhoitettiin osittain vuonna 1962. Lisäksi vuonna 1968 koko maassa metsästys muutettiin erikoisluvanvaraiseksi. Lisäksi ilveksiä on luonnollisesti vaeltanut Venjäjältä ja Ruotsista. Myös ravintoeläinten runsastuminen on auttanut elvyttämään ilveskantaa. 1980-luvulla ilveksiä myös siirtoistutettiin Itä-Suomesta Hämeen Pirkanmaalle. Kaatolupia myönnetään tänä päivänä todella vähän, joka on aihettanut sen, että ilveskanta on päässyt kasvamaan suhteellisen voimakkaasti.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *